Villen tutorvuosi

Kun ensimmäistä kertaa tapasin leijonanosan kaikista arvostetun ainejärjestömme fukseista vuoden 2017 syksyllä, aivotoimintani oli hyvin viidakkomaista. Täysin uusi tilanne itselleni. Noin neljäkymmentä vierasta olentoa. Samassa tilassa kanssani uusia ihmisiä, keiden kanssa täytyy mitä todennäköisimmin kommunikoida. Ja jos vaikuttaa siltä, että oikeasti tietää asioista joitain, se on aina bonusta. Minua siis jännitti siis suhteellisen paljon.

Kysymykset valtasivat pääni jo viime keväänä, kun minulle ilmoitettiin, että minut on valittu Emilen tutoriksi. Millaisia uudet opiskelijat ovat? Miten pystyn parhaiten valmistautumaan alkavaan lukuvuoteen tutorin näkökulmasta? Onnistunko luomaan yhteyden omiin fukseihini? Voinko toimia ylväänä ja oikeudenmukaisena valon majakkana näille vastasyntyneille lampaille, jotka ovat vailla opastustani tietämättömyyden kahlitessa heitä?

No kävi ilmi, että eivät he niin tietämättömiä olleet, saatikka sitten lampaita. Fiksuja aikuisia, niin kuin minäkin usein valehtelen olevani. Ja majakan virka on ehkä hieman liioiteltu, ottaen huomioon, että fiksut aikuiset yleensä pärjäävät omatoimisestikin hyvin yliopistomaailmassa. Mutta tutorointi on silti ollut silmiä avaavaa.

Nyt lukuvuoden lähestyessä loppuaan voin sanoa, että kaikkiin edellä esitettyihin kysymyksiin on vastattu ja niihin saadut vastaukset ovat miellyttäneet minua suuresti. Tutorkokemukseni on ollut huikea ja siinä sivussa olen myös saanut ilon ja kunnian tutustua uusiin ihmisiin ja oppia uusia asioita.

Tutorointi lähti varsinaisesti liikkeelle jo keväällä, kun kokoonnuimme yliopiston kaikkien tutoreiden kanssa Vesalan leirikeskukseen kahden päivän tutorleirille. Siellä kerrottiin valtavasti hyödyllistä infoa ja info oli myös jälkikäteen saatavilla sähköisesti. Leirillä oli aivan totaalisen superhassunhauskaa, tuli ihan rippikouluajat mieleen kaiken sen ryhmäytymisen keskellä (Kuka olisi uskonut, että tutoriksi hakeneet olisivat suhteellisen sosiaalista porukkaa?).

Syksyllä sitten kerrattiin näitä opittuja asioita juuri ennen lukuvuoden alkua päivän mittaisessa koulutuspläjäyksessä. Oli kivaa, muisti virkistyi, hermot lievittyivät vähän ja tilaisuus oli hyvin järjestetty. Pienenä miinuksena se, että tutorpaidoista olivat loppuneet oikeat koot ja jouduin käyttämään syksyn ajan noin kahdeksan kokoa liian isoa telttaa, jota jotkut voisivat sanoa myös T-paidaksi.

Mitään suuria vastoinkäymisiä ei minun mielestäni tutoroinnissa tullut vastaan, kun kaikki yhteistyökumppanit (eli laitos ja ainejärjestö) olivat ainakin yleensä hyvin kartalla fukseista ja tutortapahtumista. Välillä navigoinnin ja ajankäytön kanssa saattaa tulla ilmi pienimuotoisia ongelmia kun sovitetaan viiden ihmisen tiukkoja aikatauluja yhteen, mutta niistä selvitään improvisoimalla. Suurin, suorastaan massiivinen vastoinkäyminen oli aikaistettu lukuvuoden alku, josta seurasi oma turhautumiseni siihen, että kesälomani oli viikon lyhyempi. Opiskelijaruokaloiden aukioloajat olivat elokuussa epämiellyttävät, mutta selvisimme tästä kävelemällä vähän normaalia enemmän.

Kannustan kaikkia lämpimästi hakemaan tutoriksi, sillä siitä tarttuu omiinkin opintoihin varmasti jotain hyödyllistä matkaan. Esimerkiksi tutorkoulutukset ovat todella hauskoja muun muassa muiden tutoreiden ansiosta ja vielä sen lisäksi niissä saattaa vahingossa jopa oppia jotain kaupungista ja yliopistosta. Ja täytyy se vielä sanoa, että olen tässä vanhempana ja viisaampana saanut selville, että tiesin ennen tutorkokemusta merkittävän paljon vähemmän yliopistomme kuvioista kuin odotin tietäväni.

Kun syksy vähitellen eteni, niin ihmisetkin lakkasivat olemasta vieraita. Heistä tuli tuttavallisia, rauhoittavia ja yleisesti ottaen helppoa seuraa. Ei jännittänyt enää. Ja näin tulee käymään myös kaikille niille, ketkä hakevat ensi vuodeksi tutoreiksi. Nimittäin loppujen lopuksi se, mikä saattaa jännittää jonkin verran alussa, on myös tutoroinnin parasta antia. Mikä on yksi syy sille että jännittää. Uusien tuttavuuksien tulisi olla aina tervetulleita tässä muuten kylmässä ja yksipuolisessa sekamelskassa, jota jotkut kutsuvat elämäksi. Siinä hieman omakehittämää sekä itsestään selvää filosofointia.

Kokonaisuudessaan tutorelämys on ollut äärimmäisen miellyttävä ja olen erittäin iloinen, että lähdin mukaan tähän huonoimmillaan huvittavaan vuoristorataan. Kaikkiin uusiin opiskelijoihin on ollut erittäin mukava tutustua ja toivottavasti heistäkin on ollut ajoittain tyydyttävää tutustua minuun. Tästä eteenpäin aion jatkaa olemalla aina tavoitettavissa, jos joku fuksi tai itsensä fuksiksi tunteva sattuisi vaikka kaipaamaan apuani ja muistella lämmöllä syksyä, jolloin sain viimein olla mukana luomassa parempaa elämää jos ei muille niin ainakin itselleni.

Mut siinä oli aika paljon omia ajatuksia tutoroinnista. Nyt pitää vaan keksiä joku todella cool vieraskielinen lopetusvirke tälle tuotokselle.

Peace out,

Ville


Tutorhaku 2018 käynnissä 28.2. asti. Käy tutustumassa: https://opiskelu.jyu.fi/fi/koulutuspalvelut/ohjeet/tutorhaku

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s