Venlan ja Jeminan tutorvuosi

unnamed

Vähän se ottaa, paljon enemmän se antaa!

Kun saimme kuulla tulleemme valituiksi Emilen tutoreiksi, meidät valtasi yhtä aikaa sekä innostus, odotus että pelonsekaiset tunteet. Saisimme kokea fuksisyksyn ja kaikki sen tapahtumat uudelleen, tosin hieman erilaisesta näkökulmasta, ja pääsisimme tutustumaan uusiin fukseihin heti alusta alkaen sekä toimimaan heidän tukenaan ja turvanaan. Samaan aikaan meidän tulisi kuitenkin olla joukon tietävämpiä ja kokeneempia, joka tuntui hieman vaikeasti omaksuttavalta roolilta (etenkin kun osa tulijoista oli itseämme puolet vanhempia ja opintojakin oli monella
kaksinkertainen määrä meihin verrattuna :D).

 Kattavien tutorkoulutustenkin jälkeen mielessä pyöri
monia kysymyksiä; miten kaikki opittu saadaan siirtymään luontevasti käytäntöön? Mitä jos uusien opiskelijoiden tapaamisesta tulee kömpelöä, uudet opiskelijat eivät tule toimeen keskenään tai mitä jos kukaan ei innostu osallistumaan yhteiseen tekemiseen?
Pian huomasimme onneksemme, että huolemme olivat aivan turhia. Olimme luoneet tuleville fukseille Facebook-ryhmän jo hyvissä ajoin keväällä ja ryhmään alkoi pikkuhiljaa tupsahdella tulevia fukseja. Ennen kuin huomasimmekaan, uudet opiskelijat olivat jo järjestäneet itselleen WhatsApp ryhmän pystyyn ja piknikkiäkin vietettiin jo ennen ensimmäistä virallista tapaamista (tässä kohtaa huokaisimme helpotuksesta). Kävi siis nopeasti selväksi, että tulossa on TODELLA aktiivista jengiä ja usein ehtikin jo tuntua, että olemme vain osa porukkaa emmekä niin sanottuja
porukan kaikkitietäviä ohjaajia.

Tutorina toimiminen osoittautuikin mitä parhaimmaksi duuniksi ja pääsimme tutustumaan aivan mahtaviin ihmisiin, joiden kanssa ehdittiinkin syksyn mittaan kokea yhtä sun toista niin approista sitseihin, kuin Emilen perinteisiin bingoiltoihinkin! Emilen yhteisöllisyys pienenä ainejärjestönä tuli mielestämme esiin myös tutoroinnissa ja fuksien vastaanottamisessa. Vanhemmat vuosikurssilaiset olivat kiinnostuneita uusista fukseista ja uusia tulijoita tultiinkin tapaamaan tai ainakin vakoilemaan joukolla syksyn tapahtumiin. Oli ihana huomata, kuinka uudet fuksit otettiin muidenkin puolesta avosylin vastaan ja heistä tuli nopeasti osa oranssihaalarista porkkanaperhettämme.

Nyt virallisen tutoroinnin loppumisen myötä jatkamme omaa opiskelijaelämäämme monta kokemusta, muistoa ja uutta opiskelijakaveria (+ paria opintopistettä) rikkaampana. Kaiken kaikkiaan voimme siis todeta, että vaikka tutorin homma vaatii motivaatiota ja aikaa, paljon enemmän se antaa!

All the best vuoden 2018 tutorit Venla&Jemina

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s