Emilen puheenjohtajasta pedagogiseksi suunnittelijaksi

Pekka Hytinkoski, pedagoginen suunnittelija, Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti. 

Valmistunut keväällä 2004.


”Kun kysytään, niin sano kyllä, javisst ja yes!”


Tie kasvatustieteisiin, opinnot ja työura

Elokuu 1997

Muistan kun aloitin omat KM-opintoni Jyväskylän yliopiston kampusalueen D/Educa-rakennuksella elokuun lopulla vuonna 1997. En olisi voinut olla onnellisempi, sillä olin jo kahtena aikaisempana vuonna hakenut opiskelemaan psykologiaa, mutta hakuni olivat karahtaneet ensimmäisellä kerralla aivan loppusuoralle ja toisella kerralla jo heti alkuunsa. Olin kuitenkin näiden kahden aiemman vuoden aikana opiskellut erilaisten töiden ohella Jyväskylän yliopiston avoimessa yliopistossa psykologian, ilmaisukasvatuksen, kasvatustieteen ja aikuiskasvatuksen perusopinnot, joiden aikana vähitellen huomasin, että kasvatuksen, koulutuksen ja oppimisen kysymykset kiinnostivat minua. 

Päätin siis yrittää keväällä 1997 vielä yhden kerran ja onnekseni sain lopulta opiskeluoikeuden kasvatustieteen KM-opintoihin. Tämä opiskelupaikka oli minulle siis iso työvoitto ja päätin, että aion ottaa tulevista opiskeluvuosistani kaiken ilon irti. Pyöräillessäni fillarillani Kuokkalan siltaa pitkin kohti tulevaa opinahjoani iloitsin mielessäni siitä, että myös Tanja-ystäväni samasta Itä-Suomen pienestä kotikylästämme pääsi opiskelemaan ja aloitti opinnot kanssani. 

Muistan kun astuin Musican luentosaliin ja näin sieltä iloisten ja jännittyneiden kasvojen seasta myös Tanjan vaaleat kutrit. Olin iloinen ja oloni oli rohkea, en ole tässä yksin. Sitten puhuivat tulevat opettajamme ja tutorit. Kuuntelin tarkkaavaisesti, mutta samalla päässäni kuin kohisi. Olin niin pulppuavan iloinen siitä, että olin päässyt opiskelemaan silloiseen kotikaupunkiini oppiainetta, joka kiinnosti minua kovasti.  

Olin onnellinen. 

Syyskuu 2001

Aloitin viidettä lukuvuottani päättäväisenä. Opiskeluvuodet olivat olleet elämäntäyteisiä, mutta mikään niistä ei kuitenkaan muistuttanut toistaan. Ensimmäisen lukuvuoden aikana olin fuksi, nautin fuksiaisista, juhlin, tutustuin opiskelukavereihini ja opiskelin innokkaasti. Alkuvuodesta 1998 minusta tuli Emile-ainejärjestön puheenjohtaja, mikä oli kivaa, sillä Emile oli minulle mahtava tapa ystävystyä muiden kasvisten kanssa ja tehdä yhdessä juttuja. Samana vuonna myös erosin tyttöystävästäni, olin surullinen ja tapasin uuden ihmisen. Lisäksi minut valittiin JYY:n edustajistoon ja lopulta vuodeksi 1999 JYY:n hallitukseen – nautin valtavasti ylioppilaskunnan ja kaikkien kanssaopiskelijoideni asioiden edistämisestä mukavalla hallitusporukallamme.  

Edellisen vuosituhannen viimeisen kesän vietin interreilaten, ja vasta vuoden 2000 keväällä mieleeni hiipi ajatus siitä, että kaikkien erilaisten sivuaineiden jälkeen (ilmaisukasvatuksen aineopinnot mielenkiintoisine näytelmäprojekteineen, koulutusteknologian perusopinnot) minun tulisi kandityön jälkeen siirtyä vähitellen myös kohti KM-opintojen loppusuoraa. Lopulta väliin tulivat vielä kesähäät heinäkuussa 2000 ja esikoisemme syntymä elokuussa 2001. Olin vielä vuonna 2000 aktiivisesti mukana sekä JYY:n edustajistossa että rakkaassa ainejärjestössämme.  

Ja mikä parasta, olin tutustunut tutoroinnin, ainejärjestö- ja ylioppilaskuntaystävieni – ja taas heidän ystäviensä – kautta laajasti erilaisiin ihmisiin yli tiedekuntarajojen. Oman rakkaan kasvisposseni lisäksi heiluinkin aktiivisesti myös esim. tulevien kemistien ja suomen kielen opettajien kanssa – esim. vappuina ja GOOM-risteilyillä. Mutta nyt oli aika vaihtaa taas vaihdetta, ja tarttua sekä opintoihin että osa-aikaisiin palkkatöihin tuoreena isänä ja aviomiehenä.  

Mutta kuten eräässä mainoksessa sanotaan; olen elänyt, koska olen lukenut. 

Helmikuu 2004

36 tuntia putkeen kirjoittamalla sain graduni lopulta valmiiksi – tai ainakin palautukseen. Kiitos Katja, että jaksoit oikolukea ja editoida tekstiä silloin apuna kanssani! Jos aloitin kasvis-opintoni sekaisin onnesta, niin myös tämä opintojeni loppusuora oli lähes hysteerisen iloinen tapahtuma, sillä palautettu gradu tarkoitti kohdallani myös sitä, että sain työpaikan, jossa työskentelen yhä näiden kaikkien vuosien jälkeen. On tietenkin ironista, että viimeisen puolentoista vuoden jälkeen, tähän rekrytointiin liittyvä kiire sai minut tekemään ihmeitä graduni kanssa etenkin viimeisen kuukauden aikana…  Muistan kun kävimme vielä ostamassa ”takki tyhjänä” pizzat Kauppakadulta ja kävelin lopulta uupuneena, onnellisena ja epäuskoisena kotiini Lutakkoon. 

Lukuvuoden 2001-2002 aikana suoritin viimeisiä KM-opintojani ja vielä sivuaineena toisen tieto- ja viestintäteknologian opetuskäytön perusopinnot. Samalla tein töitä aluksi eräällä tutkimushaastattelu-firmalla ja loppukeväästä 2002 suoritin harjoitteluni Jyväskylän avoimen yliopiston kasvatustieteen ja aikuiskasvatuksen tiimissä, jossa jatkoin lopulta assistenttina aina alkuvuoteen 2004 saakka.  Lukuvuosi 2002-2003 vilahti taas minulle erittäin tärkeäksi muodostuneiden aikuiskouluttajan pedagogisten (APO-)opintojen parissa, vaikka samalla yritinkin myös edistää verkko-opetusta tutkailevaa graduani. 

Helmikuun 2004 lopussa pieni perheeni hyvästeli minulle syksystä 1995 eteenpäin hyvin rakkaaksi muodostuneen Jyväskylän, armaan opiskelukaupunkini.

Vinkit opintoihin ja työnhakuun

Tiedän että tämä oma kasvis-opiskelukertomukseni saattaa kuulostaa etenkin teistä tuoreista KM-opiskelijoista ”setämiehen tarinalta”, jolla ei ehkä tunnu edes olevan yhtymäkohtia nykyiseen todellisuutenne. Näin varmasti onkin ainakin siitä näkökulmasta, että vaiherikas opiskeluni ei täyttänyt edes silloin, puhumattakaan nyt, opiskeluaikojen suositeltuja aikastandardeja. Mutta vaikka kannustankin teitä nykyopiskelijoita minua suoraviivaisempaan opiskeluun, niin rohkaisen vilpittömästi teitä myös ottamaan opiskeluvuosistanne kaiken irti. Sillä nyt keski-ikäisenä saatan harmitella joitakin menneitä asioita, mutta sitä en koskaan, että vietin opiskeluvuoteni aktiivisesti ja sosiaalisesti. 

Olet sitten nuori tai jo aikuisopiskelija, niin tutustu sekä vuosikurssilaisiisi että myös laitoksenne ja tiedekuntanne eri vuosikurssien opiskelijoihin. Ota osaa ainejärjestöjen ja ylioppilaskunnan järjestämään toimintaan ja jos oikein innostut; niin mene näihin myös mukaan suunnittelemaan ja toteuttamaan juttuja. Hyödynnä yliopiston liikuntaetuja, harrasta, mene vaikka vaihtoon ja tutustu naapureihisi. Ole myös rohkea sivuaineratkaisujesi kanssa, mutta tee myös tarvittaessa valintoja. Et voi valita kerralla aivan kaikkea, mutta ei hätää, voit opiskella ja tehdä niitä muita asioita vielä myöhemminkin. Opiskelu kannattaa ja parhaimmillaan aktiivisen opiskelijaelämän kautta voit kehittää myös organisointi-, verkostoitumis- ja muita työelämätaitojasi. Mutta kaikkea ei voi suunnitella ja laskelmoida etukäteen, sillä hyvät asiat tapahtuvat usein vasta sitten, kun olet mennyt mukaan juttuihin.  

Älä ole tulevaisuudessa surullinen ja katkera siitä, että panostit vain opintojen tekniseen suorittamiseen, sillä parhaimmillaan vasta opiskeluvuodet muovaavat sinusta SINUT. 

Kun kysytään, niin sano kyllä, javisst ja yes!


Pekka Hytinkoski, pekka.hytinkoski@helsinki.fi 

https://researchportal.helsinki.fi/en/persons/pekka-hytinkoski

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s