Kategoria: Blogi Page 2 of 3

Tuleva moniosaaja, tunnista osaamisesi!

On 28 toukokuun, 2021

Oman osaamisen tunnistaminen ja sanoittaminen ovat työnhaun A ja O, mutta niistä on apua myös oman urasuunnan ja opiskeluvalintojen hahmottamisessa. Kun tiedät mitä osaat, itseluottamuksesi kasvaa ja osaat kertoa osaamisestasi paremmin muille. Lähde siis retkelle omaan osaamiseesi!

Koosta osaamisesi yhteen ja luokittele eri tavoin

Kuten mikä tahansa kokonaisuus, myös omaa osaamista on helpompi käsitellä, kun sen pilkkoo pienempiin palasiin. Osaamista kertyy monista eri lähteistä, kuten opiskeluista, kesätöistä, järjestö- ja vapaaehtoistöistä, harrastuksista ja ihan kaikesta vuorovaikutuksesta. Listaa omat toimintaympäristösi ja nosta jokaisesta kolme asiaa, joita osaat tai olet oppinut viime aikoina.

Toinen tapa luokitteluun on osaamisen sisältö. Voit luokitella osaamisesi esimerkiksi substanssiosaamiseen, infraosaamiseen ja vuorovaikutustaitoihin. Substanssiosaaminen on opiskeluista kertynyttä asiaosaamista ja infrataidot puolestaan työn tekemisen taitoja, kuten ohjelmisto- tai kielitaitoa. Vuorovaikutustaidot taas liittyvät ihmissuhteisiin eli esimerkiksi työyhteisötaitoihin. Listaa näistä jokaisesta osa-alueesta jälleen kolmesta viiteen taitoa.

Halutessasi voit ottaa askeleen vielä pidemmälle ja arvottaa osaamistasi: missä olet erityisen taitava ja mikä on miellyttävintä?

Kerro taidoistasi ja keskity oppimiskokemuksiin

Kun olet hahmottanut osaamisesi osa-alueita ja taitoja, on sanoittamisen aika. Tämä vaihe linkittyy osaamisesi kertomisesta ulospäin, esimerkiksi työnhakutilanteessa tai tutustuessasi uusiin ihmisiin.

Tärkeää on keskittyä sanoittamaan juuri sinun osaamistasi sen sijaan, että kertoisit esimerkiksi vain geneerisesti “mitä ja missä” olet opiskellut. Tehosta sanoittamista konkretialla ja aktiivisilla ilmaisuilla. Voit käyttää apuna esimerkkejä ja lukuja. Korosta myös opittuja asioita – yksittäinen moka, joka on käännetty oppimiskokemukseksi voi jättää muistijäljen kuulijan mieleen.

Voit myös koostaa osaamisesi keskeisimpiä ja toisiinsa linkittyviä alueita isommiksi kokonaisuuksiksi, vahvuuksiksi. Tämä on oiva keino esitellä oma osaaminen tiiviisti ja ymmärrettävästi. Omien vahvuuksien esittely on tarpeen esimerkiksi tarvetyöpaikkaa hakiessa.

Sovella osaamistasi ja mieti, mitä haluat oppia tulevaisuudessa

Oma osaaminen voi tuntua vähäiseltä, jos viettää aikaa pelkästään saman osaamisprofiilin ihmisten kanssa. Ympäristö vääristää osaamisesi mittakaavaa. Hakeudu ajoittain myös poikkitieteelliseen seuraan ja sovella osaamistasi uudessa ympäristössä. Tällöin osaamisesi sisältö ja arvo nousevat uudella tavalla esille.

Voit myös pohtia, minkälaisissa tehtävissä haluaisit työskennellä tulevaisuudessa. Se auttaa hahmottamaan, minkälaista osaamista olisi hyvä kartuttaa lisää. Näin voit tunnistaa kehityskohteitasi tai innostua täysin uusista aluevaltauksista.

Oman osaamisen tunteminen on jatkuva prosessi ja siksi kannattaakin varata arjen keskelle pieniä reflektiohetkiä. Mieti, mikä on ollut viime aikoina kivaa, missä olet onnistunut ja mitä olet oppinut. Nämä toimivat suuntamerkkeinä osaamisen tuntemisen tiellä, jotta et eksy polulta laajempien pohdintahetkien välillä. Pidempi hetki osaamisen tutkiskelulle kannattaa varata lukukauden lopussa tai työnhakurupeaman alussa.

Ihanaa kevättä sinä tuleva moniosaaja!

Teksti: Elli Suonpää

Kirjoittaja toimii järjestösuunnittelijana Specia – Asiantuntijat ja esihenkilöt ry:ssä, moniosaajien omassa ammattijärjestössä.

Kasvatustieteilijä Puolustusvoimissa

By emilery

On 18 toukokuun, 2021

In Blogi

Titta Hyvärinen, suunnittelija ja palveluesimies (rekrytointi) Puolustusvoimien palvelukeskuksessa.

“Aikuiskasvatuksen professorina JYU:ssa meille opiskelijoille aloitusluentoa muinoin pitäneen Tapio Vahervan sanoin “opiskelu on elinkautista” ja sen kyllä allekirjoitan itsekin.”

Tie kasvatustieteisiin

Työskentelen Puolustusvoimien keskitetyssä rekrytoinnissa palveluesimiehenä ts. työnjohdollisena esimiehenä ja oma esihenkilöni, sektorimme johtaja on kasvatustieteen maisteri (eri yliopistosta). Itse olen kulkenut aika toisenlaisen tien eli olen toistaiseksi kasvatustieteen kandidaatti ja täydennän nyt lukiolaisen vanhempana ja kokopäivätyötä tekevänä tutkintoani maisteriksi. Välillä olen tosin ehtinyt opiskella Helsingissä johtamisen ja hallinnon puolelle Heliassa räätälöimäni tradenomin tutkinnon.

Opinnot

Yliopisto-opinnoissani olen keskittynyt kasvatustieteisiin ja psykologiaan ml. työ- ja organisaatiopsykologiaan, mutta sen lisäksi tosiaan olen opiskellut ammattikorkeakoulussa paljon johtamisen sekä hallinnon kursseja. Olen myös kouluttautunut koko työurani ajan osallistuen organisaatioiden sisäisiin valmennuksiin.

Työura

Oma reittini Puolustusvoimiin on edennyt eri organisaatioiden ja kaupunkien kautta. Olen toiminut mm. henkilöstön kehittäjänä eläkevakuutusyhtiö Ilmarisessa, henkilöstökonsulttina TE-palveluissa, globaalissa contact center -yrityksessä sekä Eilakaislalla.

Aikuiskasvatuksen professorina JYU:ssa meille opiskelijoille aloitusluentoa muinoin pitäneen Tapio Vahervan sanoin “opiskelu on elinkautista” ja sen kyllä allekirjoitan itsekin.

Vinkit opintoihin ja työnhakuun

En siis koe koulutuspolkuni vuoksi itse olevani paras mahdollinen uratarinan kirjoittaja, mutta voin viestiä Emileläisille, että Puolustusvoimat on valtion suurin virasto ja yli 12 000 tehtävästä kolmasosa eli n. 4000 on siviilitehtäviä. Siviileiltä ei edellytetä varusmiespalvelusta ja tuhansien siviilitehtävien joukkoon mahtuu myös KM-tutkinnon suorittaneille uramahdollisuuksia. Meillä KM voi työskennellä mm. henkilöstösuunnittelijana/-asiantuntijana, koulutussuunnittelijana, tutkijana, verkkopedagogiikkaan erikoistuneena osaajana ja on meillä KM myös yhden hallintoyksikön/joukko-osaston henkilöstöpäällikkönäkin. Mainitsemiani tehtäviä on ainakin Maanpuolustuskorkeakoulussa, puolustushaaraesikunnissa, meillä palvelukeskuksessa ja henkilöstöala, jossa on ainakin yksi henkilöstösuunnittelija, on jokaisessa yli 30 Puolustusvoimien hallintoyksikössä. Osassa viroista edellytetään ylempi korkeakoulututkinto (esimerkiksi tutkijan tai erikoistutkijan virkaan).

Toimimme eri puolilla maata ja jos työtehtävät Puolustusvoimissa kiinnostavat emileläisiä, kannattaa seurata valtion yhteistä valtiolle.fi -rekrytointijärjestelmää tai rakentaa sinne paikkavahti. Ja jos harjoittelu Puolustusvoimissa kiinnostaa, voi olla yhteydessä suoraan haluamaansa joukko-osastoon/hallintoyksikköön henkilöstöalalle (vaihteen p. 0299 800 kautta voi pyytää yhdistämään yksikön henkilöstöalalle).

Ja tiedoksi vielä, että valtiolla on muissakin virastoissa työmahdollisuuksia kasvatustieteilijöille esimerkiksi henkilöstö- ja koulutusalalla, joten tuota valtiolle.fi -järjestelmää kannattaa tuoda esiin. Tänäänkin siellä näkyi olevan koulutussuunnittelijan tuore hakuilmoitus.

Hyvää alkanutta vuotta ja olethan tarvittaessa yhteydessä!

puh. 0299 851 302

titta.hyvarinen@mil.fi

rekrytointi.pvpalvk@mil.fi

PVAH-osoite: PV_JL_PVPALVK_HENKPA_rekrytointipalvelut_henkilöstö

PL 77 (Länsikatu 15), 80101 Joensuu

Web puolustusvoimat.fi
FB facebook.com/pvrekry

Youtube youtube.com/puolustusvoimat
LinkedIn linkedin.com/company/finnish-defence-forces

Sairaanhoitajasta kasvatustieteen tohtoriksi

By emilery

On 6 toukokuun, 2021

In Blogi

Pirkko-Liisa Vesterinen, kasvatustieteen tohtori ja toimitusjohtaja (www.pmc-pima.fi)

“Kasvatustieteilijänä voi tehdä monenlaisia töitä. Täytyy vain uskaltaa heittäytyä!”

Tie kasvatustieteisiin

Tein 43 vuotisen työuran ja jäin eläkkeelle 65 vuotiaana. Ensimmäinen 8v työsarkani oli sairaanhoitajana. Opiskelin terveydenhoitajaksi, tein muutaman vuoden töitä ja jatkoin opintoja sairaanhoidonopettajaksi. Opettajaopinnoista innostuneena hakeuduin opiskelemaan kasvatustieteen maisteriksi ja koska opiskeluintoa riitti, jatkoin opintoja tohtoriksi.

Opinnot

Opintojeni ohella olin töissä ja tein valtavan määrän arvosanaopintoja, koska tarvitsin pohjatietoa lehtorin työhön Jyväskylän ammattikorkeakoulussa. Suoritin psykologiasta, eurooppatietoudesta ja erityispedagogiikasta cl (=aineopinnot), terveyskasvatuksesta, aikuiskasvatuksesta, gerontologiasta, hallintotieteistä perusopinnot (a). Lisäksi tein rehtoriopinnot Jyu rehtori-instituutissa, työnohjaajatutkinnon jne.

Työura

Kasvatustieteilijänä työni on ollut opetusta JAMKin (1988-2003) lisäksi MIF/JTO:ssa 2003-2015 työyhteisöjen kehittämistä ja johtamisen opettamista. Täytettyäni jo 60v, minua kehotettiin hakemaan Toivakan kunnanjohtajan virkaa. Niinpä hain ja 24 hakijan joukosta tulin valituksi. Viisi viimeistä työvuotta olin kunnanjohtajana.

Nykyään minulla on firma www.pmc-pima.fi , jonka kautta teen edelleen kehittämis- ja koulutushommia. Olen saanut olla mukana myös yliopistomaailmassa opettajana, kehittäjänä, tarkastajana sekä vastaväittelijänä useissa väitöskirjoissa

Vinkit opintoihin ja työnhakuun

Yllä olevalla selostuksella haluan osoittaa sen, että kasvatustieteilijänä voi tehdä monenlaisia töitä. Naisena ja jopa myös ikääntyneenä naisena olen saanut töitä. Täytyy vain uskaltaa heittäytyä!

Voin kertoa tarvittaessa lisää.

Pirkko-Liisa Vesterinen,

Kinkomaa

Kasvatustieteilijän työ korkeakoulussa

By emilery

On 13 huhtikuun, 2021

In Blogi

Siri Pekuri, asiakkuuspäällikkö Hämeen ammattikorkeakoulussa.

Valmistunut kasvatustieteen maisteriksi 1996.

“Olet tehnyt hyvän valinnan, koska tulet kehittymään jatkuvasti ja auttamaan siinä muita.”

Tie kasvatustieteisiin

Päädyin opiskelemaan suoraan lukiosta välivuosia pitämättä. Mietin erilaisia vaihtoehtoja ja vertailin pääsykoekirjoja. Kasvatustieteessä kiinnosti se, että se tuntui avaavan monia mahdollisuuksia.

Tein valinnan nopeasti ja tuuriakin on varmasti ollut mukana, koska se olisi voinut mennä myös pieleen noin vähäisellä harkinnalla. Toisaalta kun mitään elämäntyöllistä kutsumusta ei ollut, tämä oli hyvä vaihtoehto.

Opinnot

Kasvatustieteen lisäksi luin yhteiskuntapolitiikkaa, valtio-oppia, aikuiskasvatusta, psykologiaa ja yrityksen taloustiedettä. Opiskelin enemmän kuin tutkinto olisi edellyttänyt.

Vuonna 2018-19 palasin Jyväskylän yliopistoon tekemään APO-opinnot.

Työura

Työurani alussa työskentelin hetken työvoimatoimistossa. Sen jälkeen aloitin koulutussuunnittelijana Helsingin yliopistossa täydennyskoulutuksen puolella. Tämän jälkeen aloitin v. 2000 Hämeen ammattikorkeakoulussa, jonka jatkuvassa oppimisessa työskentelen edelleen. Ensin koulutussuunnittelijana, sitten työelämäpalvelupäällikkönä ja nykyisin asiakkuuspäällikkönä. Tehtävääni sisältyy vastuu teknologia- ja biotalousosaamisen täydennyskoulutuksesta. Toimenkuva sisältää esimiestyötä, asiakastyötä, erilaista hallinnollista ja myyntityötä, koulutusten suunnittelua ja rahoitusten hakua karkeasti määriteltynä.

Perheen kokonaistilanne ja puolison työpaikkavalinnat ovat toki osin vaikuttaneet työpaikkoihin, samaten halu palata lähemmäs kotiseutua omia vanhempia. Olen sekä aktiivisesti hakenut töitä että kysellyt oma-aloitteisesti työmahdollisuuksia. Työttömänä en ole ollut koko työurani aikana kuin viikon, sen sijaan perhesyistä olen ollut osan aikaa työelämän ulkopuolella.

Vinkit opintoihin ja työnhakuun

Itse olisin ehkä painottanut opintojani vielä enemmän markkinointiin ja taloustieteisiin, jos olisin ymmärtänyt miten keskeisessä roolissa ne tulevat olemaan töissäni. Mahdollisuudet ovat kuitenkin niin rajattomat, että kaukana kasvatustieteestä äkkiseltään olevatkin aineet voivat avata mahdollisuuksia. Erilaisia osaamispohjia tarvitaan.

Jos nyt tapaisit itsesi opintojen alussa, mitä sanoisit itsellesi?

Olet tehnyt hyvän valinnan, koska tulet kehittymään jatkuvasti ja auttamaan muita siinä. Työmahdollisuudet ovat hyvät, kun et liikaa rajaa sitä mitä haluaisit tehdä. Kaikki kokemus on arvokasta ja voi johtaa mielenkiintoisiin verkostoihin ja mahdollisuuksiin. Tässä työssä yleisestikin verkostoilla on korvaamaton merkitys.

Itse ehkä olisin rajannut jälkiviisaana aineiden lukumäärää, ja opiskellut sen sijaan tiettyjä aineita pidemmälle.

Kokin ja keittiömestarin tehtävistä yliopettajaksi

By emilery

On 30 maaliskuun, 2021

In Blogi

Veijo Turpeinen, KM 1996, KL 2003, KT 2009

“Selvitä erilaisia työnsaantimahdollisuuksia ja mitä pätevyysvaatimuksia työ tekijälleen asettaa.”

Tie kasvatustieteisiin

Olen pitkän linjan ammattilainen. Olen suorittanut ammatillisesta koulutuksesta (suoritus ja esimieskoulutus), ammatillisen opettajan pedagogiseen koulutukseen saakka. Toimin ammatillisena opettajana ja siitä looginen jatko oli hakeutua yliopistoon kasvatustieteellisiin opintoihin ensiksi Tampereen yliopistoon ja myöhemmin Jyväskylä yliopistoon.

Opinnot

Opiskelin pääaineena erityispedagogiikka aina lisensiaatin tutkintoon saakka. Muita opintoja psykologiasta, kasvatustieteestä ja aikuiskasvatustieteestä. Lisensiaatintutkinnon jälkeen vaihdoin aikuiskasvatustieteen pääaineeksi ja tein opinnot väitöskirjaan saakka.

Työura

Olen ammatilliselta peruskoulutukseltani kokki ja keittiömestari ja toiminut myös niissä tehtävissä alan yrityksissä. Ammatillisen opettajankoulutuksen jälkeen olen toiminut kokkien ja keittiömestareiden opettajana ravintolakoulussa ja aikuiskoulutuskeskuksessa.

Pedagogisten opintojen ja jälkeen minua pyydettiin opettajakorkeakouluun opettajaopiskelijoiden opettajaksi. Joka oli hyvä ratkaisu, koska se antoi hyvät mahdollisuudet jatkaa kasvatustieteen opintoja. Toimin opettajankoulutuksessa ammattipedagogiikan yliopettajan vuodesta 1987 lähtien aina siihen saakka, kunnes siirryin työelämän jälkeiseen aikaan, eläkeläiseksi 2014. Ja edelleen osaamistani kysytään lähinnä erityspedagogiikan alueelta, kuten oppimisvaikeudet ja opiskelijan ohjaaminen.

Ammatillinen opettajankoulutus on monialaista koulutusta. Eri alojen opettajien pätevyysvaatimusten mukaisesta pedagogisiin opintoihin hakeutuvalla tulee olla oman ammattialansa lain ja asetuksen mukainen pätevyys koulutuksen ja työkokemuksen suhteen. Ja tästä loogisena seurauksena oli se, että samassa opiskelijaryhmässä saattoi olla esimerkiksi restonomi, insinööri, teologi ja kasvatustieteen tohtori.

Olen myös opettanut ryhmää, jossa kaikki opiskelijat olivat vähintään maisterintutkinnon suorittaneita. Yhteistä heille oli, että akateemisen työttömyyden seurauksena heillä ei ollut sillä hetkellä alansa töitä. Yhteistä heille oli myös se, että he halusivat pedagogisen koulutuksen, joka voisi varmistaa paremmat työnsaantimahdollisuudet jopa kotiseudulta. Ja tämän ryhmän opettamisesta heräsi monta käytännön vinkkiä yliopisto-opintojen suunnitteluun ja opiskelijan ohjaamiseen. Useamman opiskelijan kohdalla tuli esille, että niin sanotun pääaineen lisäksi muut opinnot eivät riittäneet kuin pääaineen opettajaksi. Useat opiskelijat toivat esille, että aineyhdistelmiä valitessa tuli valituksi niitä opintoja, joista sai melko nopeasti tutkinnon valmiiksi. He olisivat kaivanneet juuri noita vinkkejä ja ohjausta opintojensa suunnitteluun.

Vinkit opintoihin ja työnhakuun

Vinkiksi voisi sanoa, että se mitä aiot opiskella, niin selvitä erilaisia työnsaantimahdollisuuksia ja mitä pätevyysvaatimuksia työ tekijälleen asettaa. Ja jos aiot opettajaksi, niin katso mitä eri kouluasteilla opettajan kelpoisuusvaatimuksista sanotaan.

Esimerkiksi KM-tutkinto voi olla niin kapea, että muut opinnot eivät riitä muiden aineiden opettamiseen. Rinnalle tarvittaisiin vaikkapa psykologian cl, yhteiskuntatieteen cl ja niin edelleen. Useimmiten opettajan kelpoisuusvaatimuksissa mainitaan, että pääaineen lisäksi henkilöllä tulee olla arvosana opetettavassa aineessa.

Jos nyt tapaisit itsesi opintojen alussa, mitä sanoisit itsellesi?

Sanoisin, että olen tehnyt opintosuunnitelman harkitusti, järjellä ja viisaasti.

veijo.turpeinen@outlook.com

Kasvatustietelijä suunnittelun ja koordinoinnin tehtävissä

By emilery

On 4 maaliskuun, 2021

In Blogi

Sanni Leinonen, koulutus- ja työllisyyskoordinaattori Kalliolan Setlementti Ry:llä.

Valmistunut keväällä 2019.

“Paras vinkki on opiskella niitä aineita ja kursseja, jotka aidosti kiinnostavat.”

Tie kasvatustieteisiin

Opintoihin päädyin rehellisesti aivan sattumalta. Olin tehnyt välivuoden lukion jälkeen opettajan sijaisuuksia ja päätin hakea opettajaksi. Pääsykokeen jälkeen sain kutsun opettajakoulutuksen soveltuvuuskokeisiin Helsinkiin, mutta tuolloin oli käynyt jo selväksi, etten halua opettajaksi. Olin kuitenkin hakuvaiheessa laittanut mm. Jyväskylän yliopiston yleisen ja aikuiskasvatustieteen yhdeksi hakukohteeksi, koska niin pystyi tekemään. En muistanut tätä, joten oli aikamoinen yllätys, kun sain hyväksymiskirjeen Jyväskylän yliopistosta. Googlailin hetken, että mitä kaikkea tämä tutkinto mahdollistaa ja aika nopeasti tein päätöksen lähteä kokeilemaan miltä tuntuisi asua ja opiskella Jyväskylässä. Hetkeäkään en kadu päätöstä 😊

Opinnot

Opiskelin pääaineena aikuiskasvatustieteen, mikä ei hirveästi näkynyt muussa kuin tutkielmieni aiheissa. Pääasiassa kurssivalinnat tein kiinnostus edellä.

Sivuaineina minulla on markkinointi (pitkä sivuaine) ja psykologia (lyhyt). Lisäksi opiskelin erityispedagogiikkaa, henkilöstöjohtamista ja kauppaoikeutta. Melkein koko opiskeluajan pohdinnan jälkeen päätin tehdä myös aikuiskouluttajan pedagogiset opinnot (APO), koska kaipasin lopulta jotain ”pätevyyttä” muiden opintojen lisäksi. Tuosta aikuiskouluttajan pätevyydestä on ollut hyötyä kummankin valmistumiseni jälkeisen työpaikan saamisessa.

Työura

Opiskeluaikana tein töitä mm. leiriohjaajana, puhelinaspaa operaattorialalla ja olin useamman vuoden koru- ja kelloliikkeessä töissä. Kahden viikon kuluttua valmistumisestani hain ja vaihdoin ”oman alan töihin” työnhaunohjaajaksi.

Työnhaunohjaajana ohjasin työnhakijoita erilaisissa työnhaun vaiheissa aina konkreettisesta työnhaun dokumenttien tekemisestä osaamisen tunnistamiseen. Työnkuvaan kuului erilaisten work shoppien, luentojen ja tapahtumien järjestäminen työnhakijoille sekä yksilöllinen ohjaus ja neuvonta. Tuohon työhön kuului myös paljon sosiaalityön tapaista työtä ja mietinkin usein, että sosiaalialan (esim. sosiaalityö) opinnoista olisi ollut hyötyä.

Koronan takia poikkeustilassa siirtyivät työt verkkoon ja tällöin pääasiassa suunnittelin, kehitin ja pidin erilaisia webinaareja työnhaun teemoihin liittyen. Tuotin myös erilaisia perehdytys-, koulutus- ja sosiaalisen median materiaaleja esimerkiksi koulutusten markkinointiin. Suosittelenkin lämpimästi kaikille ainakin perustaitojen opettelemista erilaisista taitto- ja kuvankäsittelyohjelmista.

Työnhaunohjauksessa kiinnostukseni siirtyi selvästi enemmän suunnittelun ja koordinoinnin tehtäviä kohti, joten siirryin syksyllä 2020 nykyiselle työnantajalleni Kalliolan Setlementti Ry:lle koulutus- ja työllisyyskoordinaattoriksi.

Koordinaattorina vastaan Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittaman jatkuvan oppimisen ja osaamisen kehittämisen hankkeen koordinoinnista. Tähän on sisältynyt mm. hankintoja, rekrytointia, markkinointia ja viestintää, verkostoyhteistyötä ja vaikka mitä muita käytännön asioita. Hankkeen lisäksi autan mm. uusien hankehakemuksien valmistelussa ja budjetoinnissa, koordinoin maahanmuuttajien luku- ja kirjoitustaidon koulutuksia sekä niiden asiakasohjausta ja kehitän yhteistyötä sekä sisäisesti eri yksiköiden välillä että ulkoisten verkostojen kanssa.

Vinkit opintoihin ja työnhakuun

En anna vinkkejä kurssivalintoihin, koska näen, että loppujen lopuksi työelämähyöty on koko tutkinnosta, ei niinkään sivuaineiden pituuksista tai varsinkaan yksittäisistä kursseista. Opiskeluaikana on kohtuullisen haastavaa ennustaa, mitkä yksittäiset kurssit olisivat merkittäviä juuri sinun tulevaisuutesi kannalta. Ehkä siksi paras vinkki on opiskella niitä aineita ja kursseja, jotka aidosti kiinnostavat. Pari muuta vinkkiä työelämänäkökulmasta:

Kannattaa opiskella esimerkiksi itsenäisesti erilaisia ohjelmistoja, joita todennäköisesti tarvitset työelämässä. Eri ohjelmistoihin löytyy paljon ”open source” -materiaaleja netistä, joilla voit opiskella käytännön taitoja. Vaikka ohjelmistojen käytön opettelu käykin meiltä kasvatustieteilijöiltä kätevästi, moni työnantaja ilahtuu ohjelmisto-osaamisesta tai ainakin auttavasta ymmärryksestä. Tällaisia voivat olla esimerkiksi markkinoinnin, taiton ja kuvankäsittelyn, CRM:n, prosessinhallinnan, taloushallinnan jne. ohjelmistot.
Vähän kulunut vinkki – mutta oikeasti – kasvata ja kerää verkostoja jo ENNEN kuin työnhaku tulee ajankohtaiseksi. Kehitä omaa henkilöbrändiäsi, osallistu sinua kiinnostaviin keskusteluihin, jaa vinkkejä ja osaamista tai ainakin seuraa alan keskustelua ja kiinnostavia henkilöitä. Todennäköisyydet ovat sen puolella, että löydät mielekkään ja kiinnostavan työn verkostojen kautta ennemmin kuin työpaikkailmoituksista.

Jos työnhaku valmistumisen jälkeen on hankalaa tai ei tuota tulosta, niin ota kaikki apu vastaan ja etsi itse tukea. Ja tee tämä mahdollisimman nopeasti. Mitä pidempään hakkaa työnhaun kanssa yksin päätä seinään, sitä isompi taakka siitä tulee itselle myös henkisesti.

Jos kaipaat sparrailua esimerkiksi työnhakuun liittyen, laita ihmeessä viestiä LinkedIn:ssa!

Koulutussuunnittelijasta tutkijaksi

By emilery

On 18 helmikuun, 2021

In Blogi

Soila Lemmetty, tutkimuskoordinaattori ja tutkija Jyväskylän yliopiston Kauppakorkeakoulussa ja Kasvatustieteiden laitoksella, sekä osa-aikainen osaamisen kehittämisen asiantuntija Genelec Oy:ssä.

Valmistunut kasvatustieteen maisteriksi 03/2016

“Kasvatustieteilijöitä tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa enemmän kuin koskaan aikaisemmin.”

Tie kasvatustieteisiin

Peruskoulun jälkeen suoritin kaksoistutkinnon ja valmistuin Jyväskylän ammattiopistosta ravintolakokiksi sekä ylioppilaaksi. Tein pari vuotta töitä ravintola-alalla, mutta en nähnyt sitä loppuelämäni ammattina. Opettajuus oli jollain tavalla aina kiehtonut ja pohdin mm. kotitalousopettajaksi kouluttautumista. Yliopistoon hakeutuminen tuntui kuitenkin kaukaiselta. Aloitin lopulta kasvatustieteen opinnot avoimessa yliopistossa ikään kuin kokeillakseni, miltä kasvatustieteet ja yliopisto-opiskelu tuntuu. Kiinnostuin välittömästi kasvatustieteestä tieteenä ja jatkoin perusopintojen jälkeen aineopintojen tekemistä ravintola-alan työn ohessa. Kun olin suorittanut riittävästi opintopisteitä riittävän hyvillä arvosanoilla, pääsin avoimen yliopiston väylän kautta tutkinto-opiskelijaksi vuonna 2012. Valmistuin kasvatustieteen kandidaatiksi joulukuussa 2013 ja maisteriksi maaliskuussa 2016.

Opinnot

Kandivaiheessa pääaineeni oli kasvatustiede ja sivuaineena erityispedagogiikka. Maisterivaiheessa syvennyin aikuiskasvatustieteeseen. Lisäksi opiskelin psykologian perusopinnot ja henkilöstöjohtamisen perusopinnot. Maisteritutkinnon lisäksi suoritin APO-opinnot ja sain pedagogisen pätevyyden. Kandidaatin tutkielmassa tarkastelin kehitysvammaisten nuorten aikuistumista ja työelämään siirtymistä. Gradussani tutkin työssä oppimisen ja dialogisen johtajuuden rakentumista teknologiaorganisaatiossa. Jatkoin tohtoriopintoihin ja väitöskirjani käsitteli itseohjautuvaa työssä oppimista teknologia-alan työssä.

Työura

Kandi- ja maisteriopintojen ohella työskentelin osittain vielä ravintola-alalla. Lisäksi tein luokanopettajan ja lastenohjaajan sijaisuuksia ja toimin välillä osa-aikaisena lasten aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajana sekä nuoriso-ohjaajana. Päädyin kasvatusalan tehtäviin ottamalla yhteyttä suoraan päiväkoteihin / kouluihin / kuntiin ja ilmoittamalla kiinnostuksestani toimia sijaisena. Kaikenlainen työkokemus on ollut eduksi!

Valmistumiseni jälkeen olen työskennellyt koulutussuunnittelijana Jyväskylän avoimessa yliopistossa sekä Koulutusjohtamisen instituutissa. Tein maisterivaiheen harjoittelun avoimeen yliopistoon, joten minulle tarjottiin sieltä määräaikaista työtä valmistumisen jälkeen. Koulutusjohtamisen instituutissa avautui suunnittelijan sijaisuus samaan aikaan kun työsuhteeni avoimessa oli loppumaisillaan, joten työllistyin instituuttiin sitä kautta. Viime vuodet olen toiminut projektitutkijana ja väitöskirjatutkijana (tohtorikoulutuksen aikana). Tein graduni erään työelämän tutkimushankkeen puitteissa, jonka lisäksi myös väitöskirjani nivoutui kasvatustieteen laitoksen tutkimushankkeisiin. Sitä kautta sain projektitutkijan työn laitoksella. Väitöksen jälkeen olin hetken yliopiston opettajana Kasvatustieteiden laitoksella ja tällä hetkellä työskentelen tutkimuskoordinaattorina ja tutkijana Jyväskylän yliopiston Kauppakorkeakoulussa sekä Kasvatustieteiden laitoksella. Toimin myös osa-aikaisena osaamisen kehittämisen asiantuntijana Genelec Oy:ssä.

Vinkit opintoihin ja työnhakuun

Piilotyöpaikkoja on nykyään todella paljon, joten kannattaa olla rohkea ja laittaa viestiä kiinnostaviin yrityksiin / organisaatioihin sen lisäksi, että hakee ns. virallisia reittejä pitkin työpaikkoja. Maisterivaiheen harjoittelu on hyvä ponnahduslauta työelämään, joten harjoittelupaikkaa kannattaa miettiä tarkkaan siitä näkökulmasta, mikä kiinnostaa itseä eniten. Myös graduaiheen valinnassa kannattaa jo pohtia omaa tulevaisuutta. Kurssivalintojen osalta on hyvä miettiä, minkälaisilla valinnoilla muodostat tutkinnostasi parhaan mahdollisen, omaa kiinnostustasi vastaavan kokonaisuuden? Mikään sivuaine tai kurssi ei ole huono vaihtoehto, kaikki riippuu omasta kiinnostuksesta. Aikuiskasvatustieteilijälle suosittelisin henkilöstöjohtamista / johtamista / liiketoimintaosaamista, sosiologiaa tai psykologiaa. Kielitaitoa ja monikulttuurisuutta tarvitaan työelämässä yhä enemmän. Myös viestintä on tärkeää yleisosaamista. APO-opinnot antavat tosi hyvän pohjan kaikenlaisiin ohjaus- ja opetustehtäviin.

Jos nyt tapaisit itsesi opintojen alussa, mitä sanoisit itsellesi?

Luota siihen, että oma polku ja paikka löytyy kyllä. Käytä enemmän aikaa sisältöjen ajatteluun, mielenkiintoisiin keskusteluihin ja yhteiskunnan kriittiseen tutkailuun. Älä tuhlaa liikaa aikaa sen murehtimiseen ”mikä minusta tulee vai tuleeko minusta mitään”. Aseta kasvatustieteilijän lasit silmille ja anna mennä. Kasvatustieteilijöitä tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Aberdeen 2020 eli vaellusta, säkkipillejä ja koronasählinkiä!

By emilery

On 11 helmikuun, 2021

In Blogi

Idea vaihtoon lähtemisestä oli itänyt itselläni mielessä jo heti opintojen alusta saakka, mutta itselleni paras ajankohta vaihdolle sijoittui 3 opiskeluvuoteni keväälle, jolloin kandityö oli saatu syksyllä jo pakettiin ja tutkinnosta uupui enää muutamia valinnaisia opintoja vaihdossa suoritettavaksi. Ajankohta oli siis valittu ja enää pitikin sitten päättää vain vaihtokohde. Jyu tarjoaa opiskelijoilleen laajan ja monipuolisen kohdevalikoiman niin Eurooppaan kuin kaukokohteisiinkin, joten jokaiselle varmasti löytyy mielekäs kohde, mikäli opiskelijavaihto vain kiinnostaa. Itse olin päättänyt suorittaa vaihtoni englanninkielisessä kohteessa, jotta saisin siitä mahdollisimman paljon irti myös kielen oppimisen näkökulmasta ja vaihtokohteeksi valikoituikin siten University of Aberdeen Skotlannin itärannikolta.

Aberdeen on n. 200 000 asukkaan kaupunki ja se on myös Skotlannin kolmanneksi suurin kaupunki. Aberdeen oli loistava valinta vaihtokohteeksi, sillä siellä riitti tekemistä ja näkemistä ja kaupungissa oli nuorekas ja eloisa tunnelma, mitä selitti varmasti opiskelijoiden suuri määrä kaupungissa. Kaupungissa ja sen keskustassa oppi nopeasti kulkemaan ja siellä tulikin vietettyä paljon vapaa-aikaa lukuisten kaupunkitapahtumien, pubivisojen sekä tunnelmallisten kahviloiden ja ravintoloiden parissa. Uuteen kulttuuriin, ihmisiin ja arkeen sopeutuminen vei tietysti alkuun oman aikansa ja esimerkiksi skottien puhetapa kuulosti omaan korvaan aluksi käsittämättömältä ja aiheutti päänvaivaa, onneksi skotit tosin ovat avuliasta ja rentoa porukkaa, joten suuremmilta ongelmilta kyllä vältyttiin! Myös Suomessa totuttu rauhaisa elo omassa yksiössä vaihtuikin yhtäkkiä 7 hengen asuntola-asumiseen ja vähintäänkin värikkääksi ja äänekkääksi yhteiseloksi, joten ainakin korvatulpille ja erikseen sovituille siivous/suihkuvuoroille tuli välillä tarvetta!

Asuntolalla ei kuitenkaan vietetty juurikaan ylimääräistä aikaa, vaan tuntui että koko 2,5kk aika Skotlannissa hurahti hetkessä ohi opiskelun ja vapaa-ajan touhujen ja matkustamisen merkeissä. Aberdeenin ehdottomiin plussiin lukeutuikin se, että se sijaitsi hyvien kulkuyhteyksien varrella, joita hyödynsimmekin vaihtariporukalla ahkerasti. Tutuksi ehti tulla muun muassa osa Skotlannin lukuisista linnoista ja linnanraunioista, kuvankauniit vaellusreitit, Inverness ja Glasgow sekä tietysti kuuluisat Skotlannin ylämaat Cullodenin taistelukenttä ja Loch Ness mukaan lukien! Skotlanti on ehdottomasti vierailun arvoinen matkakohde ja erityisesti historiasta ja luonnossa liikkumisesta (vaelluskengät tulivat ehdottomasti tarpeeseen!) pitävät ovat varmasti haltioissaan sen upeista maisemista ja rikkaasta historiasta!

Itse opiskelu vaihdon aikana määräytyi pitkälti ennakkoon valittujen kurssien perusteella ja kohteeseen saavuttaessa Aberdeenin yliopisto otti meidät vaihto-opiskelijat lämpimästi vastaan ja heti ensimmäisinä päivinä järjestettiin tapaamisia/orientaatioita ja varmistettiin, että vaihtareillakin olisi tosiaan kurssi-ilmoittautumiset yms. kunnossa ja edes jonkinlainen käsitys kampuksesta ja yliopistolla toimimisesta ja liikkumisesta. Orientaatiot tulivat tarpeeseen, sillä kampusalue oli aika valtava ja esimerkiksi kirjaston turvaporteista ei päässyt läpi ilman opiskelijakorttia! Kurssit ja opiskelu toisen maan yliopistossa oli mielenkiintoinen kokemus. Oma kokemukseni oli, että opiskelu vaihtoyliopistossa oli enemmän “koulumaista” kuin meillä täällä Suomessa. Koululla vietettiin enemmän aikaa ja kotitehtäviä oli enemmän ja arvioitavia töitä piti palauttaa vanhanaikaisesti paperiversioina. Omat kurssini olivat tosin ensimmäisen ja toisen vuositason kursseja, joten ne eivät olleet vaativuudeltaan ylivoimaisia edes vaihtareille, paikalliset opettajat olivat myös aika suopeita vaihtareita kohtaan, mikä helpotti opiskelua ja avun pyytämistä tarvittaessa. Vaikka vaihdossa pyritään opiskelemaan normaalilla 30op/lukukausi tahdilla, ei opiskelu ole vaihdossa välttämättä aina edes se tärkein pääasia ja siksi koenkin, että vaihtokursseiksi kannattaa valita ennemmin itseä kiinnostavia ja nimenomaa vain vaihtoyliopistolla tarjottavissa olevia kursseja, kuin stressata valitsemalla pelkästään omaan kotimaan tutkintoon soveltuvia kursseja! Itselläni parhaat muistot jäi ainakin juuri vaihtareillekin suositelluista “Sixth century”-kursseista, jotka yhdistelivät monen eri tutkimusalan teemoja ja innovatiivisia opiskelutapoja.

Ehdottomasti vaihdon suurin anti oli kuitenkin loppujen lopuksi siis matkustelu ja se “kaikki muu” opiskelun ohella. Vapaa-ajalla riitti tekemistä, kun yliopisto ja erityisesti sen erilaiset “kerhot” järjestivätkin paljon ohjelmaa ja tapahtumia opiskelijoille esimerkiksi eri urheilulajeista, olutmaistajaisiin ja surffireissuihin. Itse osallistuimme vaihtariporukalla useammankin kerhon toimintaan ja niiden myötä tutuksi tulikin muun muassa Skotlannin matkan odotetut ja pakolliset perinteet kuten säkkipillit, Haggis ja Ceilidh- illat! Kerhot olivat myös omiaan paikallisten ja miksei muiden vaihtareidenkin kanssa tutustumiseen.

Mielekäs ja tapahtumarikas vaihtoarki tuli kuitenkin 2,5kk jälkeen päätökseensä. kun koronan keväällä levitessä myös vaihto-opiskelu jouduttiin keskeyttämään äkillisesti molempien yliopistojen kehoituksista, mikä tietysti silloin harmitti ja sai aikaan kunnon hämminkiä, kun vaihto pitikin yhtäkkiä keskeyttää, hyvästellä vaihtokaverit ja kamat pakata parissa päivässä kuukausia ennen aiottua vaihdon päättymispäivää. Vaihtokokemuksen keskeytymisestä huolimatta koen, että siitä jäi paljon käteen ja se oli yksi elämäni mahtavimmista kokemuksista, joten kannustan ehdottomasti kaikkia edes harkitsemaan opiskelijavaihtoon lähtemistä!

Mukavaa kevättä ja tsemppiä kaikille opiskeluun!

Jemina

Tutorvuotemme 2020

By emilery

On 4 helmikuun, 2021

In Blogi

Viime vuosi oli myös tutoroinnin osalta poikkeuksellinen. Lähdimme keväällä innokkaasti kohti tulevia koulutuksia. Kuitenkin jo varhain paljastui, että koulutukset siirtyvät etäympäristöön. Kevättä ja tutorointiin valmistautumista varjosti epävarmuus siitä, miten syksy järjestyy ja pääsemmekö tutoroimaan uusia opiskelijoita kasvotusten. Koulutukset toivat meille kuitenkin itsevarmuutta ja luottoa siihen, että selviämme tulevista haasteista yhdessä! Onneksemme pandemia hellitti hieman kesän aikana ja pääsimme viettämään alkusyksyä fuksien kanssa myös paikan päällä.

Ensimmäinen tapaaminen jännitti meitä valtavasti, vaikka olimme valmistautuneet siihen hyvin pienen ohjelman kanssa. Rankkasade yllätti meidät kesken kaiken ja jouduimme siirtymään sisätiloihin. Tämä kuitenkin rentoutti tunnelmaa ja saimme iloksemme huomata fuksien keskustelevan innokkaasti jo matkalla kohteeseen. Kaiken kaikkiaan ensitapaamisesta jäi todella hyvä fiilis ja siitä oli mukava jatkaa kohti ensimmäistä viikkoa!

Ensimmäisillä viikoilla vietimme aikaa muun muassa erilaisten virallisempien koulutusten ja ohjausten parissa, sekä rennommissa illanvietoissa. Preorientaatiokurssilla ja Sisu-infoissa saimme mahdollisuuden haastaa omia ohjaus- ja esiintymistaitojamme, kun taas illan riennoissa pääsimme tutustumaan fukseihin paremmin ja järjestämään erilaisia pelejä ja leikkejä. Erityisen hauskaa oli viettää aikaa pallopelien parissa ja rennosti satamassa hengaillen. Oli mukava huomata, miten alkuun hieman varautuneet fuksit rentoutuivat viikkojen edetessä ja alkoivat tutustua ja ryhmäytyä keskenään!

Tutorointi oli kokemuksena erittäin antoisa ja hauska – opimme ongelmanratkaisutaitoja, ryhmänohjausta, esiintymistaitoja, suunnittelu- ja organisointitaitoja, sekä ryhmänä työskentelemistä. Vaikka koronapandemia toi haasteita esimerkiksi ryhmäytymiseen ja tapahtumien järjestämiseen, opetti se epävarmuuden sietämistä ja luovuutta. Poikkeuksellisista olosuhteista huolimatta syksystä tuli mukava ja ikimuistoinen!

Kannustamme kaikkia hakemaan rohkeasti tutoreiksi. Hommassa pääsee tutustumaan uusiin ihaniin ihmisiin, tekemään yhteistyötä ja oppimaan arvokkaita taitoja. Jokainen syksy on oman tutorporukkansa näköinen, joka koostuu erilaisista ihmisistä. Ei siis ole yhtä oikeaa tapaa olla tutor, joten lähtekää avoimin mielin mukaan. Takaamme, että kokemus on ainutlaatuinen ja siitä jää lämpimiä muistoja!

Kiitos kaikille mahtavasta syksystä,

Janina, Eeli, Oona & Sara

Milloin mennään taas!?

By emilery

On 27 joulukuun, 2020

In Blogi

Seuraava teksti on sekalainen kokonaisuus erilaisia kokemuksia hallitustoiminnasta, siihen
päätymisestä ja sen luomista haasteista. Oma järjestötoimijaurani Emilessä on tämän
kirjoituksen myötä tulossa päätökseen, ja vaikka lopun tiedostaminen onkin ollut helppoa,
sisäistäminen taas on osoittautunut äärimmäisen hankalaksi. Muun muassa tästä tunteista
herättävästä syystä kyseessä ei ole objektiivinen kirjoitus, vaan yksittäisen toimijan näkemys
emileläisyydestä. Luettehan tätä edellinen huomioiden. Tekstin perimmäisen tarkoitus on
kiittää teitä kaikkia.

Vuosi 2017. Lokakuu. Seison erään pitkäaikaisen ystäväni kanssa Pieksämäen juna-
asemalla. Olemme molemmat palaamassa Jyväskylään viikonloppureissun jälkeen. Itse olen
vasta opintoni aloittanut fuksi, ystäväni taas jo kokeneempi opiskelija. Ystäväni kysyy minulta
jopa hieman ohimennen, olenko ajatellut lähteä mukaan järjestötoimintaan. Mietin hetken ja
vastaan että olen, mutta en varmaankaan jaksa vielä ensimmäisenä opiskelijavuotenani
hypätä mukaan. Ystäväni toteaa tähän vakaasti ja varmasti seuraavaa: ’’kannattaa hakea
mukaan heti ensimmäisenä vuonna, jos homma kiinnostaa’’.
No sittenhän minä hain. Ja pääsin. Ja näin. Ja voitin… ei kun se olikin väärästä
kontekstista… Mutta pääsin kuitenkin!

Ensimmäisen vuosi meni opetellessa hallituksen toiminnan tapoja ja samalla kaikkea
muutakin yliopistossa. Toisena vuonna puheenjohtajan pesti toi taas lisää opittavaa – vaikka
monet hallitustoiminnan käytänteet olivatkin jo tulleet tutuiksi. Hallituksen johtaminen ja
yhdistyksen asioista niin läheisesti vastaaminen oli kuitenkin vielä uutta. Kolmantena
hallitusvuonna jatkoin puheenjohtajana. Silloin tiesin jo paljon, mutta halusin kehittää
järjestön toimintaa entisestään. Onhan meillä porkkanaperheellä, kuten kaikilla muillakin,
paljon opittavaa.

Jokaisessa hallitusvuodessa on ollut omat haasteensa. Ensimmäisenä vuonna muistan
stressanneeni sitä, onko minulla oikeasti annettavaa hallitustoiminnassa tämän yhdistyksen
hyväksi. Lisäksi Emilen 45. vuosijuhlat olivat rankka rypistys, joka vei paljon voimia. Toisena
hallitusvuotenani halusin hoitaa puheenjohtajan hommani virheettömästi. Myöhemmin olen
tajunnut sen olevan käytännössä mahdotonta, mutta silloin täydellisyyden havittelu loi
stressiä. Tänä vuonna hallituksessa kokemamme haasteet ovat kuitenkin olleet vielä
edellisvuosiakin suurempia. Korona ei ole tuonut mukanaan ainoastaan järjestämiseen
liittyviä käytännön ongelmia. Se on luonut myös niin suuria moraalisia haasteita, joiden
ratkaisemiseen ei järjestötoimijoiden työkalupakissa ole ennestään ollut työkaluja. Onko
tapahtumien järjestäminen oikein? Mitä, jos koronatartunnat alkavat levitä meidän
tapahtumamme takia? Mutta opiskelijamme tarvitsevat tapahtumia, kotona istuminen voi
vaikeuttaa jaksamista suuresti? Kuka tästä kaikesta vastaa, kenen pitää tehdä päätös? Miksi
ohjeet järjestämisestä eivät ole selkeämpiä?

Muun muassa edellisiä kysymyksiä olemme hallituksemme kesken vuoden aikana
miettineet. Vaikka haasteet olivat isoja, uskon meidän kuitenkin selvinneen niistä
vähintäänkin kohtalaisesti. Kaikesta huolimatta olemme saaneet kevään ja syksyn aikana
järjestettyä toimintaa, joka on toivottavasti pitänyt meidät edes hieman järjissämme näinä
aikoina. Olemme järjestäneet sitsejä Zoomin välityksellä, tasavallan presidentti on vieraillut

luonamme – jopa kahdesti, olemme paistaneet vaahtokarkkeja kertakäyttögrillillä,
järjestäneet itä-länsi-pesisturnauksen ja lisäksi olemme piippailleet yhdessä
talkooinventaariossa. Ja eikös se vanha sananlasku mennytkin: ’’perhe joka piippaa
yhdessä, pysyy yhdessä’’.
Vai muistanko muka väärin?

Tästä vuoden aikaisesta toiminnasta ja lähes jatkuvasti optimistisena pysymisestä haluan
kiittää jokaista vuoden 2020 hallituksen jäsentä. Lisäksi kiitos kuuluu kaikille teille jäsenille,
jotka olette ymmärtäneet tämän haasteellisen tilanteen ja tukeneet yhdistystä tänä
vaikeanakin aikana.

Kun palaan taaksepäin miettimään, niin en tiedä olisinko voinut sinä sunnuntaina
Pieksämäen viileässä syyssäässä junaa odotellessa parempaa neuvoa ystävältäni saada.
Järjestötoiminta ja yhdistyksen puolesta tekeminen on kuitenkin kaikkien haasteiden jälkeen
ollut parasta, mitä yliopistoelämä on minulle voinut tarjota. Ystäväni lisäksi minun kuitenkin
kiitettävä myös jotain muuta, Monopolin sattuma-korttiakin suurempaa voimaa siitä, että
jostain syystä keksin hakea opiskelemaan tätä alaa Jyväskylän yliopistoon. Jos en olisi
hakenut, liian monet jutut olisivat jääneet kokematta. Katsotaa vaikka seuraavaa listaa:
Asianomaiset muistavat tapahtuneet, kaikilta pyydän jälkikäteen anteeksi: 🙂

Hirvikolari-sisääntulolaulun keksiminen omissa fuksiaisissamme, ystäväni putoaminen
Himoksen mökin parvelta (ilman vammoja), three Oltermanni cheese buttons, vappuaaton
karaoket lähes tyhjässä Katseessa, viinan juominen puolalaisittain 45 v. silliksen jatkoilla,
Ace of Spadesin soiminen Club Escapessa Emilen pikkujouluissa, keksien ‘’varastaminen’’
mäkkärissä, 2019 vappupäivän lihamyllysekoilut Barca-Pool-peliä katsottaessa, Rollon
karttakuvat joista v*ttu edes Timo ei saa selvää, Rollon sekavaakin sekavemmat sitsit joiden
jälkeen meistä tuskin enää pidetään Oulun pohjoispuolella, ehkä parhaat karaoket ikinä
tyhjässä karaokehuoneessa Turun supersitsien jatkoilla, 2019 silliksen bussisekoilu josta
selvittiin pitkälle iltaan (kunhan kukaan ei tarjoa Tequilaa), e-karanteenisitsit ja niiden
sekoilut, 2020 erikoisvappu ja Salen tanssiryhmän yhteisesitys sekä hienoiset ongelmat
veneen mukana pitämisen kanssa syksyllä 2020. Ja luonnollisesti ne kaikki Bad
Romancet niissä kaikissa paikoissa, joissa olemme tämän kappaleen tahtiin tanssineet. Ja
niitä on muuten monta.
Mikä lista muistoja…Kiitos kaikille, jotka olette olleet mukana Emilen tapahtumissa! Oli niitä
sitten sata tai yksi.

Haluan vielä sanoa, että kaikki meistä eivät ole aktiivisia järjestötoimijoita, eikä todellakaan
tarvitse. Asia on itse asiassa täysin päinvastoin. Jos kukaan ei kävisi tapahtumissa, ei
järjestötoimijoilla olisi kovinkaan paljon tekemistä. Tavalliset tapahtumissa käyvät opiskelijat
ovat siis juuri niitä tärkeimpiä ja arvokkaimpia. Toivonkin, että kun tästä koronakurimuksesta
pääsemme, olemme kaikki halukkaat taas yhdessä menossa mukana. Se on tämän
homman suola. Luvassa on varmasti vielä jotain silliksiä, nelivitosia ja Rolloakin parempaa.
Silloin itsekin olen mukana ensimmäistä kertaa pitkään aikaan sen arvokkaimman ryhmän
edustajana – tavallisena tapahtumakävijänä. Kohta mennään taas!

Vuoden 2020 hallituksen puheenjohtaja,

Simo Partanen