Kategoria: Blogi

David Lampert: Emile Blog Post

Screenshot 2019-11-04 at 8.45.17

I’ll never forget the feeling I had walking to the bus. “What are you doing David? You don’t know anyone here. Maybe we should just stay here. Turn back before it’s too late.” 

Fast forward 24 hours.

Stepping off the bus, still slightly “seasick”, I was saying goodbye to my new family. Vappu was fast approaching and I couldn’t wait to get more involved. 

The situation I’m referring to was Emile’s Spring Cruise. We were taking a bus to Helsinki before we would sail the high seas and participate in all sorts of shenanigans with other education students from around Finland. I had originally planned to go with a friend who couldn’t end up going. I didn’t know anyone else who was going and I would be the only international student. I was faced with a choice. Stay home or go on an adventure of a lifetime. And I think we all know what happened. 

The kindness and welcoming attitude that I was greeted with from my new Emile family was beyond belief. The effort that people made to go out of their way and introduce themselves to me to make me feel welcomed was something I’ll never forget. The cruise ended up being undoubtedly one of the highlights of my time spent in Jyväskylä. 

After the cruise, I attended many different Emile events. I went to all events with the confidence that people would be welcoming and friendly. It didn’t take long for me to truly feel like I was part of the carrot family. The remainder of my time at the University of Jvyäskylä was mainly spent hanging out with my new friends and continuing to make new ones. My only regret was that I didn’t get more involved with Emile sooner. 

I highly recommend international degree students to get involved with Finnish student associations. It takes a leap of faith initially, but the rewards are well worth it. Both international students and Finns have so much to learn and experience from each other. The university gives us this opportunity. Take advantage of it. I couldn’t imagine my experience at the University of Jyväskylä without getting to know and being involved with Finnish students. I will be forever grateful for the kindness of my Emile family and the experience they made possible. 

 

 

 

Napapiiri – here we come!

Palokkajärvi on sumun peittämä oikealla puolellamme. Istuessani etupenkillä huomaan työn raskaan raatajien eli arjen sankarien matkaavan töihin ja ohittavan bussimme vasemmalta tarroitetuilla yrityksien pakettiautoillaan. Myös syksyn ensimmäiset kuurat ovat ilmestyneet maan pinnalle. Yöllä lämpötila on laskenut nollan alapuolella, ja kävely Matkakeskukselle lähtöä odottelemaan sujui käsiä yhteen hieroen ja niihin lämmintä ilmaa puhaltaen.

Ilmassa on pientä talven tuntua. Ja mikä tärkeintä – excun tuntua!

Tänään torstaina 10.10.2019 Emile ry on aloittanut matkansa kohti Rovaniemeä, jossa järjestetään kauan odotettu Napapiiriexcursio. Excursio, eli lyhyemmin vain excu tarkoittaa työelämälähtöistä matkaa toiselle paikkakunnalle, jonka aikana tutustutaan myös paikalliseen kulttuuriin ja pidetään luonnollisesti erittäin paljon hauskaa. Niin kauan kuin itse olen yhdistyksessä vaikuttanut, ei Emile ole excuilla käynyt. Monenlaisia tapahtumia on järjestetty ja niissä myös erittäin hyvin onnistuttu, mutta erilaiset excut ovat jääneet pois vuoden kiireisestä ohjelmasta. Siksi matkassa on jotain erityistä. Siksi matka on kaikille tietyllä tapaa ensimmäinen, varsinkin kun mukana on myös vasta hieman yli kuukausi sitten aloittaneita uusia opiskelijoita.

Napapiiriexcursio luokin mitä loistavimman mahdollisuuden luoda Emileen vielä astetta tiukemman siteen, mitä se tällä hetkellä on. On erittäin mielenkiintoista nähdä matkan loputtua, minkälainen on napapiirituulen, joulupukin ja mahdollisten revontulien vaikutus kaikkiin matkaaviin emileläisiin, joilla kaikilla on aivan omanlainen kokemus järjestöstämme. Emileläisiin, jotka edustavat neljää eri vuosikurssia ja samalla tietyllä tavalla neljää eri aikakautta. Toivokaamme, että vaikutus on positiivinen ja yhdistävä.

Tarinoinnin on kuitenkin nyt loputtava. Matkan ensimmäinen ohjelma, tietovisa on alkamassa. Sitä suunniteltiin edellisenä iltana ennen excua pitkään ja hartaasti. Ja myös erittäin suuren naurun kera. Vähän jännittää, miten excutiimin erittäin kierot kysymykset uppoavat matkustuskuntaan.

Samalla huolehtiessani kysymysten osuvuudesta voin kuulla taaemmilta penkeiltä naurua ja iloista puhetta. Ehkä siteiden vahvistuminen on jo alkanut? Ehkä ei sittenkään tarvitse olla huolissaan?

Jare ja VilleGalle lauloivat matkaavansa Joensuusta länteen ja Kuopiosta pohjoiseen. Me matkaamme Jyväskylästä pohjoiseen, Oulusta pohjoiseen ja Kemistä – no – totta kai vielä pohjoiseen!

-Simo

Marin fuksivuosi

Kahden välivuoden jälkeen olin varma siitä, että ensi vuonna haluan vihdoin päästä kouluun. Kuitenkin vielä hakuajan alettuakin pohdiskelin hakukohteitani, kirjoittelin paperille eri tieteenalojen plussia ja miinuksia sekä hahmottelin hakujärjestystä. Minulle selvää oli, että haluan jäädä Jyväskylään, olihan täällä perheeni
ja ystäväni, sekä asunto ja poikaystävä. Tämä selvensi hieman kohteitani.

Toisaalta olin jo lukenut Jyväskylän avoimessa yliopistossa kasvatustieteiden perusopinnot, jolloin minulle oli jo hiukan selvinnyt
minkälaista kasvatustieteiden opiskelu olisi. En ole koskaan oikein nähnyt itseäni suoranaisesti opettajan ammatissa ja ajatus suuren luokan edessä puhumisesta kauhistuttikin minua jossain määrin. Kuitenkin koulumaailma kiinnostaa minua ja työskentely ihmisläheisessä ammatissa on aina ollut päämääräni, ei vain
välttämättä perinteisesti opettajana.

Minusta parasta tällä alalla on se, että yleistä – ja aikuiskasvatustiedettä lukemalla useat erilaiset, toisistaankin poikkeavat uramahdollisuudet ovat mahdollisia. Siinä missä toisista tulee kuin tuleekin esimerkiksi aineenopettajia, ei se todellakaan ole ainoa vaihtoehto vaan vapaavalintaisilla opinnoilla omaa
ammattijuuttaan voi kohdistaa itseään kiinnostavaan suuntaan. Toiset saattavat lukea kasvatustieteiden rinnalla erityispedagogiikkaa, toiset media-alaa. Psykologiaa ja henkilöstöjohtamisen opintoja suorittamalla toiset suuntaavat asiantuntijuuttaan henkilöstöpuolelle, esimerkiksi henkilöstöpäällikön ammattiin.

Mielestäni Jyväskylän yliopistossa vapaavalinnaisten aineiden kirjo on suuri, ja uskon, että jokaiselle löytyy jotakin! Lukeehan osakin meistä fukseista esimerkiksi kieliä, kuten espanjaa tai kiinaa, tai sitten esimerkiksi kestävää kehitystä tai terveystieteitä vapaavalinnaisina aineinaan.

Kuulin yleisestä -ja aikuiskasvatustieteestä ensimmäisen kerran lukiossa opoltani. Lukion päättymiskeväänä hainkin lukemaan kasvatustieteitä, mutta lukeminen pääsykokeisiin ei tuottanut tulosta rankan yo-kevään jälkeen. Ensimmäisen välivuoteni jälkeen hain lukemaan sosiaalityötä, mutta silloin jäin varasijalle. Jälkeenpäin katsottuna uskon, että kaikella on tarkoituksensa ja loppujen lopuksi sitä päätyy juuri sinne, mihin on tarkoituskin. Nyt katsottuna näen välivuosien olleen hyödyllisiä minulle, sillä kouluun päästyäni koin oikeasti olevani valmis yliopisto-opintoihin ja mielenkiintoa opiskeluun riitti, kun motivaatio tuli sisältäpäin.

Opiskelu kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnassa, yleistä – ja aikuiskasvatustiedettä lukien on ollut antoisaa. Viime syyskuussa meidät fuksit otettiin avosylin vastaan ja ihanat tutorimme auttoivat ja ohjasivat meitä paljon, kiitos siitä heille! Myös vanhempia opiskelijoita on ollut helppoa lähestyä. Meillä on myös kehittynyt aktiivinen fuksiryhmä ja uusia ystäviä on ensimmäisen vuoden aikana tullut paljon. Pidänkin Emilen, ainejärjestömme yhteisöllisyydestä ja siitä, että jokainen otetaan mukaan iästä tai opiskeluvuodesta piittaamatta. Olemmekin yhtä suurta porkkanaperhettä kaikki, sillä kirkkaan oranssit haalarit näkyvät ja erottuvat Jyväskylän opiskelijatapahtumissa, olemmehan ainoa oranssihaalarinen ainejärjestö Jyväskylässä. Mielestäni fuksivuoteni mieleenpainuvin tapahtuma oli Emilen 45. vuosijuhlat ja niitä seurannut sillis – eli silliaamiainen. Oli parasta saada laittaa iltapuku sekä kampaus ja juhlistaa Emileä opiskelijaystävien kanssa. Seuraavan päivän sillis oli myös ikimuistoinen tapahtuma ja päivän kruunasikin haalareiden saaminen paikan päällä.

Kaiken kaikkiaan fuksivuosi on ollut ikimuistoinen ja olen ollut todella kiitollinen siitä, että olen päätynyt juuri tänne, juuri näiden ihmisten kanssa, opiskelemaan juuri kyseistä alaa. Suosittelen muutenkin Jyväskylää opiskelijakaupunkina, sillä täältä löytyy kaikki tarvittava, mutta kaupunki on sopivankokoinen ja pyörällä pääsee helposti liikkumaan lähes minne vaan. Korkeakouluun hakeminen ja pääsykokeisiin lukeminen voi olla stressaavaa aikaa, mutta kaikesta selviää ja jos ei tällä kertaa tärppää, niin AINA tulee seuraava vuosi, jolloin voi yrittää uudestaan! Toivotan jokaiselle tänä keväänä kouluun pyrkivälle paljon tsemppiä pääsykokeisiin ja jos sinulla heräsi jotain kysyttävää Jyväskylän yliopiston yleisestä – ja aikuiskasvatustieteestä, niin älä epäröi kysyä!

-MariWhatsApp Image 2019-03-12 at 17.36.42WhatsApp Image 2019-03-12 at 17.36.26

Venlan ja Jeminan tutorvuosi

unnamed

Vähän se ottaa, paljon enemmän se antaa!

Kun saimme kuulla tulleemme valituiksi Emilen tutoreiksi, meidät valtasi yhtä aikaa sekä innostus, odotus että pelonsekaiset tunteet. Saisimme kokea fuksisyksyn ja kaikki sen tapahtumat uudelleen, tosin hieman erilaisesta näkökulmasta, ja pääsisimme tutustumaan uusiin fukseihin heti alusta alkaen sekä toimimaan heidän tukenaan ja turvanaan. Samaan aikaan meidän tulisi kuitenkin olla joukon tietävämpiä ja kokeneempia, joka tuntui hieman vaikeasti omaksuttavalta roolilta (etenkin kun osa tulijoista oli itseämme puolet vanhempia ja opintojakin oli monella
kaksinkertainen määrä meihin verrattuna :D).

 Kattavien tutorkoulutustenkin jälkeen mielessä pyöri
monia kysymyksiä; miten kaikki opittu saadaan siirtymään luontevasti käytäntöön? Mitä jos uusien opiskelijoiden tapaamisesta tulee kömpelöä, uudet opiskelijat eivät tule toimeen keskenään tai mitä jos kukaan ei innostu osallistumaan yhteiseen tekemiseen?
Pian huomasimme onneksemme, että huolemme olivat aivan turhia. Olimme luoneet tuleville fukseille Facebook-ryhmän jo hyvissä ajoin keväällä ja ryhmään alkoi pikkuhiljaa tupsahdella tulevia fukseja. Ennen kuin huomasimmekaan, uudet opiskelijat olivat jo järjestäneet itselleen WhatsApp ryhmän pystyyn ja piknikkiäkin vietettiin jo ennen ensimmäistä virallista tapaamista (tässä kohtaa huokaisimme helpotuksesta). Kävi siis nopeasti selväksi, että tulossa on TODELLA aktiivista jengiä ja usein ehtikin jo tuntua, että olemme vain osa porukkaa emmekä niin sanottuja
porukan kaikkitietäviä ohjaajia.

Tutorina toimiminen osoittautuikin mitä parhaimmaksi duuniksi ja pääsimme tutustumaan aivan mahtaviin ihmisiin, joiden kanssa ehdittiinkin syksyn mittaan kokea yhtä sun toista niin approista sitseihin, kuin Emilen perinteisiin bingoiltoihinkin! Emilen yhteisöllisyys pienenä ainejärjestönä tuli mielestämme esiin myös tutoroinnissa ja fuksien vastaanottamisessa. Vanhemmat vuosikurssilaiset olivat kiinnostuneita uusista fukseista ja uusia tulijoita tultiinkin tapaamaan tai ainakin vakoilemaan joukolla syksyn tapahtumiin. Oli ihana huomata, kuinka uudet fuksit otettiin muidenkin puolesta avosylin vastaan ja heistä tuli nopeasti osa oranssihaalarista porkkanaperhettämme.

Nyt virallisen tutoroinnin loppumisen myötä jatkamme omaa opiskelijaelämäämme monta kokemusta, muistoa ja uutta opiskelijakaveria (+ paria opintopistettä) rikkaampana. Kaiken kaikkiaan voimme siis todeta, että vaikka tutorin homma vaatii motivaatiota ja aikaa, paljon enemmän se antaa!

All the best vuoden 2018 tutorit Venla&Jemina

Perhe kaukana kotoa

Yliopisto-opinnot ovat monelle nuorelle sekä aikuiselle yksi tärkeimmistä, tai jopa se kaikkein tärkein elämänvaihe. Ensin opintoalalle sisään pääsyyn ja myöhemmin itse opintoihin uhrataan erittäin paljon aikaa ja voimavaroja. Monet opiskelijat muuttavat ensimmäistä kertaa pois omasta kotikodistaan. Lähes kaikki muuttuu. Tuttu ympäristö vaihtuu, perhe jää taakse.

Korkeakouluopintojen edetessä opiskelijat panostavat paljon tehtävien tekemiseen, ja joskus muu vapaa-aika jää vähemmälle, koska hyvin sujuneilla opinnoilla halutaan turvata tulevaisuudessa mahdollisimman hyvä työpaikka. Opintoihin panostamisessa ei tietenkään ole mitään väärää. Se missä taas mielestäni on, liittyy liialliseen työkuormaan, joka äärimmäisessä tapauksessa voi johtaa uupumukseen heijastuen monille elämän osa-alueille. Olen itse ollut tilanteessa, jossa harrastus vei monta vuotta kaiken aikani, energiani ja myös rahani. En kokenut saavani iloa irti harrastuksesta, mutta ei sitä minulle antanut niin minimaalinen vapaa-aika kuin normaali arkikaan. Tilanne uuvutti minut täysin, enkä toivoisi vastaavaa kenellekään.

Raskaiden opintojen aikana ja uupumuksen keskellä voi olla vaikea löytää opiskelukavereista sitä henkilöä, joka auttaisi näiden hankalien hetkien yli. Haluankin korostaa ainejärjestömme tärkeyttä ja sen luomia mahdollisuuksia näiden tilanteiden ehkäisyssä ja niiden hoidossa yliopistomaailmassa. Emile ry on jokaisen alamme opiskelijan yhteisö opintojen aikana, ja monesti myös jälkeenkin. Ainejärjestömme pyrkii tukemaan kaikin mahdollisin tavoin opiskelijoiden hyvinvointia ja viihtyvyyttä yliopisto-opintojen aikana. Erilaiset liikunta-, hengailu- ja illanviettotapahtumat ovat tästä loistava esimerkki siitä, että Emile haluaa muodostamaan opiskelijoille turvallisen tuntuisen ympäristön. Ikään kuin yliopistoperheen. Ja tähän perheeseen juuri sinä olet tervetullut!

Perhe-sanan käyttö tässä yhteydessä särähtää varmasti monien korvaan erittäin voimakkaana. Tämä on ymmärrettävää, sillä onhan monella tapaa naiivia olettaa, että heti opintojen alkaessa täysin tuntemattomiin ihmisiin pitäisi muka suhtautua kuin perheeseen. Minäkin kuuluin ennen siihen porukkaan, joka epäili akateemista kulttuuria hieman kapeakatseisten opiskelijoiden hömpötykseksi. Sittemmin olen muuttanut mieltäni ja päässyt enemmän kuin hyvin mukaan akateemiseen elämäntapaan.

Mutta! Huom! Kaikki muut mahdolliset huudot! STOP?

Seuraavaksi koko homman pointti.

Olen sitä mieltä ja koen vahvasti, että tätä akateemistumista (onko tämä sana?) ei tarvitse tapahtua. Mielestäni on väärin, että yliopistoon tullessa ihmisen monella tapaa oletetaan muokkautuvan tiettyyn muottiin, jotta hän pääsee täysillä mukaan yliopistoelämään ja tutustuu uusiin ihmisiin. Toivonkin hartaasti, että kenenkään ei tarvitse akateemistua (taas, please forgive me), muuttua tai olla yhtään minkäänlainen (omanlainen tietysti on hyvä), jotta voi osallistua ja olla osana Emileä.

Koen, että Emilessä asiat ovat tältä osalta suhteellisen hyvällä mallilla. Ainakin minä olen saanut olla mukana niin fuksiaisissa, sitseillä, hengailuilloissa ja kaikissa muissakin tapahtumissa täysin omana itsenäni. Mitään ei ole tarvinnut tehdä, paitsi ehkä sitseillä Toastmasterien käskystä, ellen ole itse sitä halunnut.

Voi kuitenkin olla, ja on jopa todennäköistä, että olen monella tapaa sokea joillekin ainejärjestömme
ongelmille, koska olen päässyt näin hyvin mukaan toimintaan hallitushommien kautta. Eli jos asiat eivät mielestäsi Emilessä ole kuin edellä ilmaisin, voit ehdottomasti sanoa, ja toivonkin, että sanot sen! Hallitus ottaa enemmän kuin mielellään kaiken palautteen vastaan, jotta ainejärjestömme tuntuisi sinulle omalta heti alusta asti aina opintojen loppuun saakka.

On minullakin edelleen tietyt epäilykseni joistain akateemisen kulttuurin osa-alueista ja edustajista. Mikä on kuitenkin mielestäni tärkeintä, on että jopa hyvinkin erilaiset ihmiset tulevat keskenään toimeen. Näin muodostamme oman yhteisömme. Uskonkin, että tämä yhteisöllisyys lähtee koko ajan meistä kaikista. Jokainen ele toisen huomioimiseksi on tärkeä. Edes juttelu toiselle ihmiselle, kuulumisten kyseleminen tai pienet kohteliaat eleet saattavat pelastaa toisen päivän. Näillä eleillä meistä muodostuu ainejärjestöyhteisö. Näin me voimme olla ainakin jonkinasteinen vastine sille, jonka sinä opiskelija olet jättänyt taaksesi astuessasi yliopistouralle. Näin me voimme olla perhe kaukana kotoa.

-Simo

Tuleeko susta opettaja??

Moni asia jakaa ihmisten mielipiteet kahtia. On niitä, jotka rakastavat liikuntaa ja niitä ketkä vihaavat sitä koko sydämestään. On se ihmisryhmä, joka lähtee hymyillen töihin kohti uusia haasteita ja sitten ne, jotka maanantaina odottavat jo perjantaita kuin kuuta nousevaa. Ananas kuuluu pizzaan, kinkku juuston alle ja niin edelleen. Samalla tavoin yliopisto jakaa ihmisten mielipiteet. On heitä, jotka kuvittelevat, että tänne pääsee opiskelemaan, vain ne kaikista fiksuimmat ja lahjakkaimmat yksilöt. Sisäänpääsyyn vaaditaan satojen eurojen valmennuskurssi ja kuuden laudaturin paperit. Sitten on heitä, jotka pitävät yliopistoa kuuden vuoden biletyspaikkana, missä juomat menevät valtion piikkiin. Luentoja on sen pari kertaa kuukaudessa, bileitä kerkeää olla parikymmentä kertaa.

unknown2.jpg

Mitä ajatteli tyttö pienestä lukiosta vuosi sitten yliopistosta? Jyväskylästä? Tai aikuiskasvatustieteestä? Viikko ennen hakuajan alkamista en ollut todellakaan varma, mitä haluaisin opiskella tai tehdä, sitten isona. Lukion alussa olin miettinyt psykologin ammattia, se tuntui kuitenkin itselle henkisesti liian raskaalta. Mitäpä, jos alkaisinkin lukemaan logopediaa, puheterapeuttina pystyisin myös auttamaan ihmisiä. Toisaalta terveystieto oli aina ollut lempiaineeni.. Mieli sekaisena aloin käymään läpi eri aloja ja tein ammatinvalintatestejä. Useammasta testistä tuli vastaan henkilöstöpäällikkö. Ammatti kuulosti kiinnostavalta, mutta kiinnostus kauppakorkeaa kohtaa ei ollut ihan yhtä huipussaan. Ja sitten tuli vastaan pelastus: Aikuiskasvatustiede, ja mikä parasta, sitä pystyisi opiskella vielä Jyväskylässä!!

Unknown.jpg

Vastaus otsikon kysymykseen ei, minusta ei tule opettajaa, vaikka se monen mielestä tuntuukin olevan ainut ammatti mihin kasvatusalalta voi valmistua. Kasvatustieteiden, psykologian ja henkilöstöjohtamisen opintoja suorittamalla toivottavasti joku päivä olen henkilöstöpäällikkö. Noin puolet opinnoista koostuu kasvatustieteistä ja loput opintopisteet kokoat mieleisistä aineista. Joistain tulee kyllä aineenopettajia, jotkut opiskelevat erityispedagogiaa, toiset media-alaa. Meistä fukseista moni opiskelee myös kieliä esimerkiksi espanjaa, viittomakieltä ja englantia. Täällä pystyy opiskelemaan myös muun muassa terveystieteitä, opetushallintoa tai vaikkapa kestävää kehitystä. Aineiden kirjo on laaja, joten varmasti löydät ne just sulle oikeat!

Fuksivuosi starttasi elokuun lopulla ja olin lukion penkiltä hypänneenä, täysin vakuuttunut, että kaikki muut ovat vähintään 25- vuotiaita ja suurimmalla osalla on varmaan perhe jo kasassa. No se mielikuva muuttui jo ensimmäisellä kerralla, kun sain nähdä ”luokkakaverini”. Meitä oli muitakin 19- vuotiaita joukossa ja sitten oli heitä, joilla oli elämänkokemusta karttunut jo useammalta vuodelta. Mutta entä sitten? Kaikki tulee keskenään toimeen ja rehellisesti sanottuna en todellakaan muista tarkalleen, minkä ikäinen kukakin on. Me opiskellaan samaa alaa ja meillä on kasassa huikea porukka. Tässä vaiheessa olisi varmasti hyvä kiittää meidän ihania ja auttavaisia tutoreita, joiden ansiosta saatiin nauttia useista tapahtumista ja tutustumisilloista. Muutenkin tutoreilta on ollut helppo kysyä apua kaikkiin kouluun liittyvissä ongelmissa ja heille on ollut helppo jutella kyllä kaikesta muustakin <3

IMG_0011

Fuksivuoteni alkaa olla lopuillaan ja on monia unohtumattomia hetkiä takana. Päällimmäisenä tulee mieleen fuksiaiset, jotka olivat ihan superhauskat ja hei meidän joukkue voitti ne!! Pikkujoulut järkättiin Las Vegas -teemalla, joissa pääsi entistä paremmin tutustumaan myös ainejärjestömme muihin opiskelijoihin. Meillä on pienehkö ainejärjestö ja varmasti osittain tästä johtuen kaikkiin tapahtumiin on kiva mennä, koska kasvot tulevat nopeasti tutuiksi. Moniin tapahtumiin ei ole yksinkertaisesti kerennyt mukaan, mutta onneksi niitä tulee uudelleen!

IMG_0010.jpg

Yliopistosta ja Jyväskylästä saisi tehtyä kokonaan erilliset postaukset. Lyhykäisyydessään Jyväskylä kaikkine mäkineen on ollut ihana ja kaunis kaupunki ja olen 100% tyytyväinen siihen, että (hetken mielijohteesta) päätin hakea juuri tänne. Yliopistoon pääsyyn ei vaadita ällän papereita, mutta ei tämä myöskään pelkkää juhlintaa ole. Paljon on itsestä kiinni. Siitä, miten osaat aikatauluttaa töitäsi, menetkö luennolle vai katsotko sen kotoa, miten ryhmän aikataulut saadaan sovitettua yhteen jne.

Jos sä päätät, että pääset sisään, sä myös pääset. Tee se päätös ja liity maailman parhaaseen porkkanaperheeseen mukaan!

 

Terkuin Rebekka

P.S Jos on kysymyksiä tästä alasta, yliopistosta tms. niin pistäkää rohkeesti viestiä

Kirjoittaja on Emile ry:n vuoden fuksi 2017

IMG_2995


Yhteishaku on nyt käynnissä. Hae joukkoomme kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen opiskelijaksi tästä!

 

 

 

 

Villen tutorvuosi

Kun ensimmäistä kertaa tapasin leijonanosan kaikista arvostetun ainejärjestömme fukseista vuoden 2017 syksyllä, aivotoimintani oli hyvin viidakkomaista. Täysin uusi tilanne itselleni. Noin neljäkymmentä vierasta olentoa. Samassa tilassa kanssani uusia ihmisiä, keiden kanssa täytyy mitä todennäköisimmin kommunikoida. Ja jos vaikuttaa siltä, että oikeasti tietää asioista joitain, se on aina bonusta. Minua siis jännitti siis suhteellisen paljon.

Puheenjohtajalla on asiaa

Heippa!
Minulla on ilo ja kunnia avata Emilen blogi. Tämän perustamisesta on puhuttu jo pitkään, varmaan jo vuoden alusta lähtien, mutta vasta nyt saatiin se aikaiseksi. (Kiitos siitä tiedotusvastaavallemme!)
Tämä hallitusvuosi alkaa lähentyä loppuaan ja ensi kuussa valitaan jo uusi hallitus. Kamalaa miten nopeasti aika menee. Itselläni on suunnitelmissa lähteä vaihtoon, joten minun täytyy sanoa hyvästit hallitushommille. Aloitin hallitushommat viime vuonna toimimalla liikunta- ja tapahtumavastaavana. Pesti oli tosi hauska, koska itse ainakin tykkäsin olla mukana suunnittelemassa ja järjestämässä kaikkia erilaisia hauskoja tapahtumia. Sitten niissä sai olla vielä mukanakin… Ihan mahtavia muistoja kyllä jäi siitä vuodesta. Kun hallitusvuosi sitten vaihtui, keksin yllättäen kokeilla puheenjohtajan pestiä.
 Rinnerieha
 
 Emile Megazonessa tammikuussa
Puheenjohtajana toimiminen on näyttänyt melko erilaisen puolen tästä hommasta, mitä oikeastaan toivoinkin. Ollaan haluttu panostaa siihen, että kaikki tukee ja tsemppaa toisiaan sekä siihen, että tän tulee olla kivaa. No en ole ihan varma miten tässä on onnistuttu.  Omasta puolestani voin sanoa, että mulla on ainakin ollut tosi kivaa. Siitä suuri kiitos kuuluu meidän huipulle hallitusporukalle. Hallitushommiin kuuluu aina tietty vastuu ja tietyt sektorikohtaiset hommat tulee hoitaa, mutta mun mielestä se on omasta asenteesta kiinni miten niihin velvoitteisiin suhtautuu.
Specian koulutuksessa
Hallitushommissa oppii paljon hyödyllisiä taitoja tulevaisuuden kannalta ja etenkin työelämän kannalta. Näissä hommissa myös helposti verkostoituu muiden ihmisten kanssa sekä tutustuu paremmin oman alan opiskelijoihin. Ja mikä parasta: hallitustoiminta näyttää hyvältä ansioluettelossa!!
Vappu
 
Nojoo, mun tarkotushan oli kirjottaa tähän tämmönen myyntipuhe, että hallitushommat on tosi kivoja ja nyt kaikki hakemaan hallitukseen.. Emilen syyskokous pidetään 24.11. ja sitä ennen on suunnitteilla pitää iltakoulu, jossa esitellään hallitustoimintaa ja vastaillaan kysymyksiin. Tervetuloa molempiin! Lisätietoa myöhemmin.. 😀
Kokoustunnelmia
Kuvat kertoo vähän meidän vuoden hauskoista hetkistä. Tässä oli nyt tää ensimmäinen kirjoitus. Ei hätää, mä en usko, että ehin kirjoittaa enää tänne mitää tylsiä avautumisia 😀 mutta sen sijaan luvassa kaikenlaisia jännittäviä blogiherkkuja! Stay tuned!
Me
Terkuin,

 

Puheenjohtaja Leikas

Page 3 of 3

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén