Yliopisto-opinnot ovat monelle nuorelle sekä aikuiselle yksi tärkeimmistä, tai jopa se kaikkein tärkein elämänvaihe. Ensin opintoalalle sisään pääsyyn ja myöhemmin itse opintoihin uhrataan erittäin paljon aikaa ja voimavaroja. Monet opiskelijat muuttavat ensimmäistä kertaa pois omasta kotikodistaan. Lähes kaikki muuttuu. Tuttu ympäristö vaihtuu, perhe jää taakse.

Korkeakouluopintojen edetessä opiskelijat panostavat paljon tehtävien tekemiseen, ja joskus muu vapaa-aika jää vähemmälle, koska hyvin sujuneilla opinnoilla halutaan turvata tulevaisuudessa mahdollisimman hyvä työpaikka. Opintoihin panostamisessa ei tietenkään ole mitään väärää. Se missä taas mielestäni on, liittyy liialliseen työkuormaan, joka äärimmäisessä tapauksessa voi johtaa uupumukseen heijastuen monille elämän osa-alueille. Olen itse ollut tilanteessa, jossa harrastus vei monta vuotta kaiken aikani, energiani ja myös rahani. En kokenut saavani iloa irti harrastuksesta, mutta ei sitä minulle antanut niin minimaalinen vapaa-aika kuin normaali arkikaan. Tilanne uuvutti minut täysin, enkä toivoisi vastaavaa kenellekään.

Raskaiden opintojen aikana ja uupumuksen keskellä voi olla vaikea löytää opiskelukavereista sitä henkilöä, joka auttaisi näiden hankalien hetkien yli. Haluankin korostaa ainejärjestömme tärkeyttä ja sen luomia mahdollisuuksia näiden tilanteiden ehkäisyssä ja niiden hoidossa yliopistomaailmassa. Emile ry on jokaisen alamme opiskelijan yhteisö opintojen aikana, ja monesti myös jälkeenkin. Ainejärjestömme pyrkii tukemaan kaikin mahdollisin tavoin opiskelijoiden hyvinvointia ja viihtyvyyttä yliopisto-opintojen aikana. Erilaiset liikunta-, hengailu- ja illanviettotapahtumat ovat tästä loistava esimerkki siitä, että Emile haluaa muodostamaan opiskelijoille turvallisen tuntuisen ympäristön. Ikään kuin yliopistoperheen. Ja tähän perheeseen juuri sinä olet tervetullut!

Perhe-sanan käyttö tässä yhteydessä särähtää varmasti monien korvaan erittäin voimakkaana. Tämä on ymmärrettävää, sillä onhan monella tapaa naiivia olettaa, että heti opintojen alkaessa täysin tuntemattomiin ihmisiin pitäisi muka suhtautua kuin perheeseen. Minäkin kuuluin ennen siihen porukkaan, joka epäili akateemista kulttuuria hieman kapeakatseisten opiskelijoiden hömpötykseksi. Sittemmin olen muuttanut mieltäni ja päässyt enemmän kuin hyvin mukaan akateemiseen elämäntapaan.

Mutta! Huom! Kaikki muut mahdolliset huudot! STOP?

Seuraavaksi koko homman pointti.

Olen sitä mieltä ja koen vahvasti, että tätä akateemistumista (onko tämä sana?) ei tarvitse tapahtua. Mielestäni on väärin, että yliopistoon tullessa ihmisen monella tapaa oletetaan muokkautuvan tiettyyn muottiin, jotta hän pääsee täysillä mukaan yliopistoelämään ja tutustuu uusiin ihmisiin. Toivonkin hartaasti, että kenenkään ei tarvitse akateemistua (taas, please forgive me), muuttua tai olla yhtään minkäänlainen (omanlainen tietysti on hyvä), jotta voi osallistua ja olla osana Emileä.

Koen, että Emilessä asiat ovat tältä osalta suhteellisen hyvällä mallilla. Ainakin minä olen saanut olla mukana niin fuksiaisissa, sitseillä, hengailuilloissa ja kaikissa muissakin tapahtumissa täysin omana itsenäni. Mitään ei ole tarvinnut tehdä, paitsi ehkä sitseillä Toastmasterien käskystä, ellen ole itse sitä halunnut.

Voi kuitenkin olla, ja on jopa todennäköistä, että olen monella tapaa sokea joillekin ainejärjestömme
ongelmille, koska olen päässyt näin hyvin mukaan toimintaan hallitushommien kautta. Eli jos asiat eivät mielestäsi Emilessä ole kuin edellä ilmaisin, voit ehdottomasti sanoa, ja toivonkin, että sanot sen! Hallitus ottaa enemmän kuin mielellään kaiken palautteen vastaan, jotta ainejärjestömme tuntuisi sinulle omalta heti alusta asti aina opintojen loppuun saakka.

On minullakin edelleen tietyt epäilykseni joistain akateemisen kulttuurin osa-alueista ja edustajista. Mikä on kuitenkin mielestäni tärkeintä, on että jopa hyvinkin erilaiset ihmiset tulevat keskenään toimeen. Näin muodostamme oman yhteisömme. Uskonkin, että tämä yhteisöllisyys lähtee koko ajan meistä kaikista. Jokainen ele toisen huomioimiseksi on tärkeä. Edes juttelu toiselle ihmiselle, kuulumisten kyseleminen tai pienet kohteliaat eleet saattavat pelastaa toisen päivän. Näillä eleillä meistä muodostuu ainejärjestöyhteisö. Näin me voimme olla ainakin jonkinasteinen vastine sille, jonka sinä opiskelija olet jättänyt taaksesi astuessasi yliopistouralle. Näin me voimme olla perhe kaukana kotoa.

-Simo