Avainsana: 2021 Page 1 of 3

Pekka Hytinkoski, pedagoginen suunnittelija, Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti. 

Valmistunut keväällä 2004.

“Kun kysytään, niin sano kyllä, javisst ja yes!”

Tie kasvatustieteisiin, opinnot ja työura

Elokuu 1997

Muistan kun aloitin omat KM-opintoni Jyväskylän yliopiston kampusalueen D/Educa-rakennuksella elokuun lopulla vuonna 1997. En olisi voinut olla onnellisempi, sillä olin jo kahtena aikaisempana vuonna hakenut opiskelemaan psykologiaa, mutta hakuni olivat karahtaneet ensimmäisellä kerralla aivan loppusuoralle ja toisella kerralla jo heti alkuunsa. Olin kuitenkin näiden kahden aiemman vuoden aikana opiskellut erilaisten töiden ohella Jyväskylän yliopiston avoimessa yliopistossa psykologian, ilmaisukasvatuksen, kasvatustieteen ja aikuiskasvatuksen perusopinnot, joiden aikana vähitellen huomasin, että kasvatuksen, koulutuksen ja oppimisen kysymykset kiinnostivat minua. 

Päätin siis yrittää keväällä 1997 vielä yhden kerran ja onnekseni sain lopulta opiskeluoikeuden kasvatustieteen KM-opintoihin. Tämä opiskelupaikka oli minulle siis iso työvoitto ja päätin, että aion ottaa tulevista opiskeluvuosistani kaiken ilon irti. Pyöräillessäni fillarillani Kuokkalan siltaa pitkin kohti tulevaa opinahjoani iloitsin mielessäni siitä, että myös Tanja-ystäväni samasta Itä-Suomen pienestä kotikylästämme pääsi opiskelemaan ja aloitti opinnot kanssani. 

Muistan kun astuin Musican luentosaliin ja näin sieltä iloisten ja jännittyneiden kasvojen seasta myös Tanjan vaaleat kutrit. Olin iloinen ja oloni oli rohkea, en ole tässä yksin. Sitten puhuivat tulevat opettajamme ja tutorit. Kuuntelin tarkkaavaisesti, mutta samalla päässäni kuin kohisi. Olin niin pulppuavan iloinen siitä, että olin päässyt opiskelemaan silloiseen kotikaupunkiini oppiainetta, joka kiinnosti minua kovasti.  

Olin onnellinen. 

Syyskuu 2001

Aloitin viidettä lukuvuottani päättäväisenä. Opiskeluvuodet olivat olleet elämäntäyteisiä, mutta mikään niistä ei kuitenkaan muistuttanut toistaan. Ensimmäisen lukuvuoden aikana olin fuksi, nautin fuksiaisista, juhlin, tutustuin opiskelukavereihini ja opiskelin innokkaasti. Alkuvuodesta 1998 minusta tuli Emile-ainejärjestön puheenjohtaja, mikä oli kivaa, sillä Emile oli minulle mahtava tapa ystävystyä muiden kasvisten kanssa ja tehdä yhdessä juttuja. Samana vuonna myös erosin tyttöystävästäni, olin surullinen ja tapasin uuden ihmisen. Lisäksi minut valittiin JYY:n edustajistoon ja lopulta vuodeksi 1999 JYY:n hallitukseen – nautin valtavasti ylioppilaskunnan ja kaikkien kanssaopiskelijoideni asioiden edistämisestä mukavalla hallitusporukallamme.  

Edellisen vuosituhannen viimeisen kesän vietin interreilaten, ja vasta vuoden 2000 keväällä mieleeni hiipi ajatus siitä, että kaikkien erilaisten sivuaineiden jälkeen (ilmaisukasvatuksen aineopinnot mielenkiintoisine näytelmäprojekteineen, koulutusteknologian perusopinnot) minun tulisi kandityön jälkeen siirtyä vähitellen myös kohti KM-opintojen loppusuoraa. Lopulta väliin tulivat vielä kesähäät heinäkuussa 2000 ja esikoisemme syntymä elokuussa 2001. Olin vielä vuonna 2000 aktiivisesti mukana sekä JYY:n edustajistossa että rakkaassa ainejärjestössämme.  

Ja mikä parasta, olin tutustunut tutoroinnin, ainejärjestö- ja ylioppilaskuntaystävieni – ja taas heidän ystäviensä – kautta laajasti erilaisiin ihmisiin yli tiedekuntarajojen. Oman rakkaan kasvisposseni lisäksi heiluinkin aktiivisesti myös esim. tulevien kemistien ja suomen kielen opettajien kanssa – esim. vappuina ja GOOM-risteilyillä. Mutta nyt oli aika vaihtaa taas vaihdetta, ja tarttua sekä opintoihin että osa-aikaisiin palkkatöihin tuoreena isänä ja aviomiehenä.  

Mutta kuten eräässä mainoksessa sanotaan; olen elänyt, koska olen lukenut. 

Helmikuu 2004

36 tuntia putkeen kirjoittamalla sain graduni lopulta valmiiksi – tai ainakin palautukseen. Kiitos Katja, että jaksoit oikolukea ja editoida tekstiä silloin apuna kanssani! Jos aloitin kasvis-opintoni sekaisin onnesta, niin myös tämä opintojeni loppusuora oli lähes hysteerisen iloinen tapahtuma, sillä palautettu gradu tarkoitti kohdallani myös sitä, että sain työpaikan, jossa työskentelen yhä näiden kaikkien vuosien jälkeen. On tietenkin ironista, että viimeisen puolentoista vuoden jälkeen, tähän rekrytointiin liittyvä kiire sai minut tekemään ihmeitä graduni kanssa etenkin viimeisen kuukauden aikana…  Muistan kun kävimme vielä ostamassa ”takki tyhjänä” pizzat Kauppakadulta ja kävelin lopulta uupuneena, onnellisena ja epäuskoisena kotiini Lutakkoon. 

Lukuvuoden 2001-2002 aikana suoritin viimeisiä KM-opintojani ja vielä sivuaineena toisen tieto- ja viestintäteknologian opetuskäytön perusopinnot. Samalla tein töitä aluksi eräällä tutkimushaastattelu-firmalla ja loppukeväästä 2002 suoritin harjoitteluni Jyväskylän avoimen yliopiston kasvatustieteen ja aikuiskasvatuksen tiimissä, jossa jatkoin lopulta assistenttina aina alkuvuoteen 2004 saakka.  Lukuvuosi 2002-2003 vilahti taas minulle erittäin tärkeäksi muodostuneiden aikuiskouluttajan pedagogisten (APO-)opintojen parissa, vaikka samalla yritinkin myös edistää verkko-opetusta tutkailevaa graduani. 

Helmikuun 2004 lopussa pieni perheeni hyvästeli minulle syksystä 1995 eteenpäin hyvin rakkaaksi muodostuneen Jyväskylän, armaan opiskelukaupunkini.

Vinkit opintoihin ja työnhakuun

Tiedän että tämä oma kasvis-opiskelukertomukseni saattaa kuulostaa etenkin teistä tuoreista KM-opiskelijoista ”setämiehen tarinalta”, jolla ei ehkä tunnu edes olevan yhtymäkohtia nykyiseen todellisuutenne. Näin varmasti onkin ainakin siitä näkökulmasta, että vaiherikas opiskeluni ei täyttänyt edes silloin, puhumattakaan nyt, opiskeluaikojen suositeltuja aikastandardeja. Mutta vaikka kannustankin teitä nykyopiskelijoita minua suoraviivaisempaan opiskeluun, niin rohkaisen vilpittömästi teitä myös ottamaan opiskeluvuosistanne kaiken irti. Sillä nyt keski-ikäisenä saatan harmitella joitakin menneitä asioita, mutta sitä en koskaan, että vietin opiskeluvuoteni aktiivisesti ja sosiaalisesti. 

Olet sitten nuori tai jo aikuisopiskelija, niin tutustu sekä vuosikurssilaisiisi että myös laitoksenne ja tiedekuntanne eri vuosikurssien opiskelijoihin. Ota osaa ainejärjestöjen ja ylioppilaskunnan järjestämään toimintaan ja jos oikein innostut; niin mene näihin myös mukaan suunnittelemaan ja toteuttamaan juttuja. Hyödynnä yliopiston liikuntaetuja, harrasta, mene vaikka vaihtoon ja tutustu naapureihisi. Ole myös rohkea sivuaineratkaisujesi kanssa, mutta tee myös tarvittaessa valintoja. Et voi valita kerralla aivan kaikkea, mutta ei hätää, voit opiskella ja tehdä niitä muita asioita vielä myöhemminkin. Opiskelu kannattaa ja parhaimmillaan aktiivisen opiskelijaelämän kautta voit kehittää myös organisointi-, verkostoitumis- ja muita työelämätaitojasi. Mutta kaikkea ei voi suunnitella ja laskelmoida etukäteen, sillä hyvät asiat tapahtuvat usein vasta sitten, kun olet mennyt mukaan juttuihin.  

Älä ole tulevaisuudessa surullinen ja katkera siitä, että panostit vain opintojen tekniseen suorittamiseen, sillä parhaimmillaan vasta opiskeluvuodet muovaavat sinusta SINUT. 

Kun kysytään, niin sano kyllä, javisst ja yes!

Pekka Hytinkoski, pekka.hytinkoski@helsinki.fi 

https://researchportal.helsinki.fi/en/persons/pekka-hytinkoski

Titta Hyvärinen, suunnittelija ja palveluesimies (rekrytointi) Puolustusvoimien palvelukeskuksessa.

“Aikuiskasvatuksen professorina JYU:ssa meille opiskelijoille aloitusluentoa muinoin pitäneen Tapio Vahervan sanoin “opiskelu on elinkautista” ja sen kyllä allekirjoitan itsekin.”

Tie kasvatustieteisiin

Työskentelen Puolustusvoimien keskitetyssä rekrytoinnissa palveluesimiehenä ts. työnjohdollisena esimiehenä ja oma esihenkilöni, sektorimme johtaja on kasvatustieteen maisteri (eri yliopistosta). Itse olen kulkenut aika toisenlaisen tien eli olen toistaiseksi kasvatustieteen kandidaatti ja täydennän nyt lukiolaisen vanhempana ja kokopäivätyötä tekevänä tutkintoani maisteriksi. Välillä olen tosin ehtinyt opiskella Helsingissä johtamisen ja hallinnon puolelle Heliassa räätälöimäni tradenomin tutkinnon.

Opinnot

Yliopisto-opinnoissani olen keskittynyt kasvatustieteisiin ja psykologiaan ml. työ- ja organisaatiopsykologiaan, mutta sen lisäksi tosiaan olen opiskellut ammattikorkeakoulussa paljon johtamisen sekä hallinnon kursseja. Olen myös kouluttautunut koko työurani ajan osallistuen organisaatioiden sisäisiin valmennuksiin.

Työura

Oma reittini Puolustusvoimiin on edennyt eri organisaatioiden ja kaupunkien kautta. Olen toiminut mm. henkilöstön kehittäjänä eläkevakuutusyhtiö Ilmarisessa, henkilöstökonsulttina TE-palveluissa, globaalissa contact center -yrityksessä sekä Eilakaislalla.

Aikuiskasvatuksen professorina JYU:ssa meille opiskelijoille aloitusluentoa muinoin pitäneen Tapio Vahervan sanoin “opiskelu on elinkautista” ja sen kyllä allekirjoitan itsekin.

Vinkit opintoihin ja työnhakuun

En siis koe koulutuspolkuni vuoksi itse olevani paras mahdollinen uratarinan kirjoittaja, mutta voin viestiä Emileläisille, että Puolustusvoimat on valtion suurin virasto ja yli 12 000 tehtävästä kolmasosa eli n. 4000 on siviilitehtäviä. Siviileiltä ei edellytetä varusmiespalvelusta ja tuhansien siviilitehtävien joukkoon mahtuu myös KM-tutkinnon suorittaneille uramahdollisuuksia. Meillä KM voi työskennellä mm. henkilöstösuunnittelijana/-asiantuntijana, koulutussuunnittelijana, tutkijana, verkkopedagogiikkaan erikoistuneena osaajana ja on meillä KM myös yhden hallintoyksikön/joukko-osaston henkilöstöpäällikkönäkin. Mainitsemiani tehtäviä on ainakin Maanpuolustuskorkeakoulussa, puolustushaaraesikunnissa, meillä palvelukeskuksessa ja henkilöstöala, jossa on ainakin yksi henkilöstösuunnittelija, on jokaisessa yli 30 Puolustusvoimien hallintoyksikössä. Osassa viroista edellytetään ylempi korkeakoulututkinto (esimerkiksi tutkijan tai erikoistutkijan virkaan).

Toimimme eri puolilla maata ja jos työtehtävät Puolustusvoimissa kiinnostavat emileläisiä, kannattaa seurata valtion yhteistä valtiolle.fi -rekrytointijärjestelmää tai rakentaa sinne paikkavahti. Ja jos harjoittelu Puolustusvoimissa kiinnostaa, voi olla yhteydessä suoraan haluamaansa joukko-osastoon/hallintoyksikköön henkilöstöalalle (vaihteen p. 0299 800 kautta voi pyytää yhdistämään yksikön henkilöstöalalle).

Ja tiedoksi vielä, että valtiolla on muissakin virastoissa työmahdollisuuksia kasvatustieteilijöille esimerkiksi henkilöstö- ja koulutusalalla, joten tuota valtiolle.fi -järjestelmää kannattaa tuoda esiin. Tänäänkin siellä näkyi olevan koulutussuunnittelijan tuore hakuilmoitus.

Hyvää alkanutta vuotta ja olethan tarvittaessa yhteydessä!

puh. 0299 851 302

titta.hyvarinen@mil.fi

rekrytointi.pvpalvk@mil.fi

PVAH-osoite: PV_JL_PVPALVK_HENKPA_rekrytointipalvelut_henkilöstö

PL 77 (Länsikatu 15), 80101 Joensuu

Web puolustusvoimat.fi
FB facebook.com/pvrekry

Youtube youtube.com/puolustusvoimat
LinkedIn linkedin.com/company/finnish-defence-forces

Pirkko-Liisa Vesterinen, kasvatustieteen tohtori ja toimitusjohtaja (www.pmc-pima.fi)

“Kasvatustieteilijänä voi tehdä monenlaisia töitä. Täytyy vain uskaltaa heittäytyä!”

Tie kasvatustieteisiin

Tein 43 vuotisen työuran ja jäin eläkkeelle 65 vuotiaana. Ensimmäinen 8v työsarkani oli sairaanhoitajana. Opiskelin terveydenhoitajaksi, tein muutaman vuoden töitä ja jatkoin opintoja sairaanhoidonopettajaksi. Opettajaopinnoista innostuneena hakeuduin opiskelemaan kasvatustieteen maisteriksi ja koska opiskeluintoa riitti, jatkoin opintoja tohtoriksi.

Opinnot

Opintojeni ohella olin töissä ja tein valtavan määrän arvosanaopintoja, koska tarvitsin pohjatietoa lehtorin työhön Jyväskylän ammattikorkeakoulussa. Suoritin psykologiasta, eurooppatietoudesta ja erityispedagogiikasta cl (=aineopinnot), terveyskasvatuksesta, aikuiskasvatuksesta, gerontologiasta, hallintotieteistä perusopinnot (a). Lisäksi tein rehtoriopinnot Jyu rehtori-instituutissa, työnohjaajatutkinnon jne.

Työura

Kasvatustieteilijänä työni on ollut opetusta JAMKin (1988-2003) lisäksi MIF/JTO:ssa 2003-2015 työyhteisöjen kehittämistä ja johtamisen opettamista. Täytettyäni jo 60v, minua kehotettiin hakemaan Toivakan kunnanjohtajan virkaa. Niinpä hain ja 24 hakijan joukosta tulin valituksi. Viisi viimeistä työvuotta olin kunnanjohtajana.

Nykyään minulla on firma www.pmc-pima.fi , jonka kautta teen edelleen kehittämis- ja koulutushommia. Olen saanut olla mukana myös yliopistomaailmassa opettajana, kehittäjänä, tarkastajana sekä vastaväittelijänä useissa väitöskirjoissa

Vinkit opintoihin ja työnhakuun

Yllä olevalla selostuksella haluan osoittaa sen, että kasvatustieteilijänä voi tehdä monenlaisia töitä. Naisena ja jopa myös ikääntyneenä naisena olen saanut töitä. Täytyy vain uskaltaa heittäytyä!

Voin kertoa tarvittaessa lisää.

Pirkko-Liisa Vesterinen,

Kinkomaa

Siri Pekuri, asiakkuuspäällikkö Hämeen ammattikorkeakoulussa.

Valmistunut kasvatustieteen maisteriksi 1996.

“Olet tehnyt hyvän valinnan, koska tulet kehittymään jatkuvasti ja auttamaan siinä muita.”

Tie kasvatustieteisiin

Päädyin opiskelemaan suoraan lukiosta välivuosia pitämättä. Mietin erilaisia vaihtoehtoja ja vertailin pääsykoekirjoja. Kasvatustieteessä kiinnosti se, että se tuntui avaavan monia mahdollisuuksia.

Tein valinnan nopeasti ja tuuriakin on varmasti ollut mukana, koska se olisi voinut mennä myös pieleen noin vähäisellä harkinnalla. Toisaalta kun mitään elämäntyöllistä kutsumusta ei ollut, tämä oli hyvä vaihtoehto.

Opinnot

Kasvatustieteen lisäksi luin yhteiskuntapolitiikkaa, valtio-oppia, aikuiskasvatusta, psykologiaa ja yrityksen taloustiedettä. Opiskelin enemmän kuin tutkinto olisi edellyttänyt.

Vuonna 2018-19 palasin Jyväskylän yliopistoon tekemään APO-opinnot.

Työura

Työurani alussa työskentelin hetken työvoimatoimistossa. Sen jälkeen aloitin koulutussuunnittelijana Helsingin yliopistossa täydennyskoulutuksen puolella. Tämän jälkeen aloitin v. 2000 Hämeen ammattikorkeakoulussa, jonka jatkuvassa oppimisessa työskentelen edelleen. Ensin koulutussuunnittelijana, sitten työelämäpalvelupäällikkönä ja nykyisin asiakkuuspäällikkönä. Tehtävääni sisältyy vastuu teknologia- ja biotalousosaamisen täydennyskoulutuksesta. Toimenkuva sisältää esimiestyötä, asiakastyötä, erilaista hallinnollista ja myyntityötä, koulutusten suunnittelua ja rahoitusten hakua karkeasti määriteltynä.

Perheen kokonaistilanne ja puolison työpaikkavalinnat ovat toki osin vaikuttaneet työpaikkoihin, samaten halu palata lähemmäs kotiseutua omia vanhempia. Olen sekä aktiivisesti hakenut töitä että kysellyt oma-aloitteisesti työmahdollisuuksia. Työttömänä en ole ollut koko työurani aikana kuin viikon, sen sijaan perhesyistä olen ollut osan aikaa työelämän ulkopuolella.

Vinkit opintoihin ja työnhakuun

Itse olisin ehkä painottanut opintojani vielä enemmän markkinointiin ja taloustieteisiin, jos olisin ymmärtänyt miten keskeisessä roolissa ne tulevat olemaan töissäni. Mahdollisuudet ovat kuitenkin niin rajattomat, että kaukana kasvatustieteestä äkkiseltään olevatkin aineet voivat avata mahdollisuuksia. Erilaisia osaamispohjia tarvitaan.

Jos nyt tapaisit itsesi opintojen alussa, mitä sanoisit itsellesi?

Olet tehnyt hyvän valinnan, koska tulet kehittymään jatkuvasti ja auttamaan muita siinä. Työmahdollisuudet ovat hyvät, kun et liikaa rajaa sitä mitä haluaisit tehdä. Kaikki kokemus on arvokasta ja voi johtaa mielenkiintoisiin verkostoihin ja mahdollisuuksiin. Tässä työssä yleisestikin verkostoilla on korvaamaton merkitys.

Itse ehkä olisin rajannut jälkiviisaana aineiden lukumäärää, ja opiskellut sen sijaan tiettyjä aineita pidemmälle.