Avainsana: alumnitarinat

Linnea Saari, aikuiskasvatustieteen maisteri, yrittäjä yrityksessä ImproLead.

Valmistunut kesällä 2021.

---

“Opintojen aikaiset sekamelskalta ja irrallisilta näyttäneet yksittäiset kokeilujen, opintojen ja ajatusten langat ovat nivoutuneet yhdeksi vahvaksi kankaaksi.”

---

Niin kuin monella muullakin porkkanafuksilla, ymmärrys siitä, mitä kasvatustieteilijä voi tehdä, oli minulla opiskeluaikana melko hukassa, meistä kun ei tule luokanopettajia, psykologeja tms. valmiin tittelin omaavia henkilöitä. Vastasinkin aina uteluihin sukujuhlissa, että generalistina minulla on ainakin 15 eri titteliä ja tehtävää, joihin voin suunnata, enkä siis mitenkään voisi rajoittaa itseäni tässä vaiheessa vain yhteen polkuun. Tämä pitää myös paikkaansa; minusta yksi kasvatustieteen opintojen mahtavimmista piirteistä on, että kun 30 opiskelijaa aloittaa, meillä on 30 erilaista maisteripalettia opintojen päätteeksi.

Koko opiskeluaikani menin ja opiskelin aika pitkälti sydän edellä eli tein niitä asioita, jotka ovat kiinnostaneet minua enkä niinkään sen mukaan, mikä olisi paperilla kaikkein järkevintä. Ajattelin, että kaikista sivuaineista on varmasti jossain määrin hyötyä työelämässä, vaikka se ei suoraan näyttäisikään siltä pintapuolisesti. Pitkiksi sivuaineiksi muodostuivat psykologia ja draamakasvatus sekä aikuiskouluttajan pedagogiset opinnot (APOT) ja lyhyiksi henkilöstöjohtaminen ja yhteiskuntapolitiikka. Lisäksi olin monta vuotta aktiivisesti mukana JyväSpeksissä, missä sain erittäin arvokasta käytännön kokemusta mm. ison skaalan projektityöskentelystä.

Vähintään yhtään tärkeitä (ellei tärkeämpiä) kuin opiskelu ovat kuitenkin olleet ihmiset, joita tapasin opintojeni aikana; porkkanaperhe, muiden kaupunkien kasvikset, speksiläiset, kortepohjan naapurit, professorit ja kurssikaverit. Otin fuksina tavoitteeksi, että minulla on valmistumiseen mennessä kavereita jokaisesta tiedekunnasta ja sen tavoitteen myös saavutin.

Opintoaikana kerrytin kokemusta mm. siivoajana, pubivisajuontajana, some- ja markkinointitehtävissä, tuottajana, viestintäsuunnittelijana ja pedagogina. Yrittäminen ei ollut varsinaisesti tavoitteeni, vaan ajatus heräsi pikkuhiljaa loppuvaiheen opintojen aikana. Isoimpana kimmokkeena toimi draamakasvatuksen opinnot, joissa fokus oli pääasiassa koulumaailmassa, kun itse minua kiinnosti, miten voisin tuoda opinnoista löytämiäni hyötyjä aikuisille työelämään. Kun sitten siirryin valmistumiseni jälkeen Communication Specialistin tehtäviin, huomasin, kuinka suuri tarve uudenlaisille työn ja johtamisen tavoille oli ja päätin laittaa testiin sen osaamisen, mitä olin kerryttänyt itselleni ja kokeilla omia siipiäni kombolla, joka Suomessa on varsin tuore. Nykyään teen yrittäjänä yritysvalmennuksia, joissa yhdistän aikuiskasvatustiedettä, psykologiaa sekä improvisaatiolähtöisiä menetelmiä.

Yrittäjänä työn sisältö vaihtelee jatkuvasti, yleensä työpäivääni kuuluu mm. nettisivujen päivitystä, asiakassoittoja, kontaktointia, tapaamisia, suunnittelua ja sisällöntuotantoa. Yksinyrittäjän työ on todellakin itsenäistä ja vaatii epävarmuuden sietämistä, luovuutta ja uskoa omaan tekemiseen. Vaikka olet vastuussa omasta yrityksestäsi, kaikkea ei kuitenkaan tarvitse osata itse vaan tarpeen vaatiessa kannattaa myöntää rajansa – itselläni esimerkiksi kirjanpidon olen ulkoistanut. Aloitteleville yrittäjille on myös tarjolla paljon paikallisia sekä kansallisia tukipalveluita, joita kannattaa ehdottomasti hyödyntää!

Ei haittaa, jos ”tellit ja lellit” eivät ole tuttuja tai liiketoimintasuunnitelman on ihan vieras konsepti. Liiketoimintaosaamisen kurssista tai parista olisi ollut ehdottomasti hyötyä, mutta tärkeimpänä taitona pidän tiedonhaun taitoa ja tekemisen asennetta. Minulla esimerkiksi ei ollut mitään aiempaa kokemusta nettisivujen tekemisestä, mutta Youtube-videoiden ja parin täsmäsoiton avulla nekin rakentuivat kätevästi omilla käsillä pystyyn.

Tässä työssä oppii yrittämisen lisäksi valtavasti itsensä johtamisen merkityksestä sekä omien arvojen kirkastamisesta. Lisäksi näet jatkuvasti oman tekemisesi vaikutukset, joten ymmärrys omasta osaamisesta ja tarvittavista kehityskohteista päivittyy koko ajan.

Olen vasta kasvatustieteilijän urani alkuvaiheessa, mutta olen iloinen, että sen startti on omannäköinen. Varsinkin kun eteen tuli se henkinen kynnys ”voiko näin tehdä?” ja kun tajusin että voi, menin vaan täyttä eteenpäin. En usko, että olen yrittäjänä lopun ikääni, vaan tämä on yksi osanen toivottavasti rikkaalla urapolullani. Silti en kadu päivääkään, että lähdin yrittäjäksi.

Näin jälkeenpäin on siistiä tajuta, miten ne opintojen aikaiset sekamelskalta ja irrallisilta näyttäneet yksittäiset kokeilujen, opintojen ja ajatusten langat ovat nivoutuneet yhdeksi vahvaksi kankaaksi. Kun en pakottanut itseäni mihinkään muottiin, annoin itselleni mahdollisuuden rakentaa hyvinkin omannäköisen opiskeluajan.

Vinkit kasvatustieteen opiskelijoille.

• Harvoissa tutkinnoissa on näin laajaa vapautta luoda itsensä näköinen opintopolku, käännä se siis voimavaraksesi. Ole utelias, kysy kysymyksiä, ihmettele, kokeile paljon, testaa, vältä oletuksia. Kerää niitä lankoja.

• Unelmoi vähän liian suuria! Työelämä ja sen tarpeet muuttuvat hurjaa vauhtia ja vain, koska jotain tiettyä uraa tai työtehtävää ei ole vielä olemassa, ei tarkoita, ettet sinä voisi sitä keksiä.

• Yrittäminen on mentaalipeliä ja ehdottomasti haastavinta yrittämisessä on sen aloituspäätöksen tekeminen. Suunnitelman ei tarvitse olla valmis, visio on tärkein.

• Verkostot ovat mielettömän tärkeitä. Yliopistossa ympärilläsi on 15 000 tulevaisuuden työelämän ammattilaista. Tapaa siis rohkeasti erilaisia ihmisiä, pyydä reilusti istumaan omalle piknik-viltille, moikkaa ja lisää linkkarissa kontaktiksi.

• Suhtaudu kriittisesti siihen, jos joku kertoo mitä sinun pitäisi tehdä. Koskee myös näitä neuvoja.

---

improlead.fi

Pekka Hytinkoski, pedagoginen suunnittelija, Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti. 

Valmistunut keväällä 2004.

---

“Kun kysytään, niin sano kyllä, javisst ja yes!”

---

Tie kasvatustieteisiin, opinnot ja työura

Elokuu 1997

Muistan kun aloitin omat KM-opintoni Jyväskylän yliopiston kampusalueen D/Educa-rakennuksella elokuun lopulla vuonna 1997. En olisi voinut olla onnellisempi, sillä olin jo kahtena aikaisempana vuonna hakenut opiskelemaan psykologiaa, mutta hakuni olivat karahtaneet ensimmäisellä kerralla aivan loppusuoralle ja toisella kerralla jo heti alkuunsa. Olin kuitenkin näiden kahden aiemman vuoden aikana opiskellut erilaisten töiden ohella Jyväskylän yliopiston avoimessa yliopistossa psykologian, ilmaisukasvatuksen, kasvatustieteen ja aikuiskasvatuksen perusopinnot, joiden aikana vähitellen huomasin, että kasvatuksen, koulutuksen ja oppimisen kysymykset kiinnostivat minua. 

Päätin siis yrittää keväällä 1997 vielä yhden kerran ja onnekseni sain lopulta opiskeluoikeuden kasvatustieteen KM-opintoihin. Tämä opiskelupaikka oli minulle siis iso työvoitto ja päätin, että aion ottaa tulevista opiskeluvuosistani kaiken ilon irti. Pyöräillessäni fillarillani Kuokkalan siltaa pitkin kohti tulevaa opinahjoani iloitsin mielessäni siitä, että myös Tanja-ystäväni samasta Itä-Suomen pienestä kotikylästämme pääsi opiskelemaan ja aloitti opinnot kanssani. 

Muistan kun astuin Musican luentosaliin ja näin sieltä iloisten ja jännittyneiden kasvojen seasta myös Tanjan vaaleat kutrit. Olin iloinen ja oloni oli rohkea, en ole tässä yksin. Sitten puhuivat tulevat opettajamme ja tutorit. Kuuntelin tarkkaavaisesti, mutta samalla päässäni kuin kohisi. Olin niin pulppuavan iloinen siitä, että olin päässyt opiskelemaan silloiseen kotikaupunkiini oppiainetta, joka kiinnosti minua kovasti.  

Olin onnellinen. 

Syyskuu 2001

Aloitin viidettä lukuvuottani päättäväisenä. Opiskeluvuodet olivat olleet elämäntäyteisiä, mutta mikään niistä ei kuitenkaan muistuttanut toistaan. Ensimmäisen lukuvuoden aikana olin fuksi, nautin fuksiaisista, juhlin, tutustuin opiskelukavereihini ja opiskelin innokkaasti. Alkuvuodesta 1998 minusta tuli Emile-ainejärjestön puheenjohtaja, mikä oli kivaa, sillä Emile oli minulle mahtava tapa ystävystyä muiden kasvisten kanssa ja tehdä yhdessä juttuja. Samana vuonna myös erosin tyttöystävästäni, olin surullinen ja tapasin uuden ihmisen. Lisäksi minut valittiin JYY:n edustajistoon ja lopulta vuodeksi 1999 JYY:n hallitukseen – nautin valtavasti ylioppilaskunnan ja kaikkien kanssaopiskelijoideni asioiden edistämisestä mukavalla hallitusporukallamme.  

Edellisen vuosituhannen viimeisen kesän vietin interreilaten, ja vasta vuoden 2000 keväällä mieleeni hiipi ajatus siitä, että kaikkien erilaisten sivuaineiden jälkeen (ilmaisukasvatuksen aineopinnot mielenkiintoisine näytelmäprojekteineen, koulutusteknologian perusopinnot) minun tulisi kandityön jälkeen siirtyä vähitellen myös kohti KM-opintojen loppusuoraa. Lopulta väliin tulivat vielä kesähäät heinäkuussa 2000 ja esikoisemme syntymä elokuussa 2001. Olin vielä vuonna 2000 aktiivisesti mukana sekä JYY:n edustajistossa että rakkaassa ainejärjestössämme.  

Ja mikä parasta, olin tutustunut tutoroinnin, ainejärjestö- ja ylioppilaskuntaystävieni – ja taas heidän ystäviensä – kautta laajasti erilaisiin ihmisiin yli tiedekuntarajojen. Oman rakkaan kasvisposseni lisäksi heiluinkin aktiivisesti myös esim. tulevien kemistien ja suomen kielen opettajien kanssa – esim. vappuina ja GOOM-risteilyillä. Mutta nyt oli aika vaihtaa taas vaihdetta, ja tarttua sekä opintoihin että osa-aikaisiin palkkatöihin tuoreena isänä ja aviomiehenä.  

Mutta kuten eräässä mainoksessa sanotaan; olen elänyt, koska olen lukenut. 

Helmikuu 2004

36 tuntia putkeen kirjoittamalla sain graduni lopulta valmiiksi – tai ainakin palautukseen. Kiitos Katja, että jaksoit oikolukea ja editoida tekstiä silloin apuna kanssani! Jos aloitin kasvis-opintoni sekaisin onnesta, niin myös tämä opintojeni loppusuora oli lähes hysteerisen iloinen tapahtuma, sillä palautettu gradu tarkoitti kohdallani myös sitä, että sain työpaikan, jossa työskentelen yhä näiden kaikkien vuosien jälkeen. On tietenkin ironista, että viimeisen puolentoista vuoden jälkeen, tähän rekrytointiin liittyvä kiire sai minut tekemään ihmeitä graduni kanssa etenkin viimeisen kuukauden aikana…  Muistan kun kävimme vielä ostamassa ”takki tyhjänä” pizzat Kauppakadulta ja kävelin lopulta uupuneena, onnellisena ja epäuskoisena kotiini Lutakkoon. 

Lukuvuoden 2001-2002 aikana suoritin viimeisiä KM-opintojani ja vielä sivuaineena toisen tieto- ja viestintäteknologian opetuskäytön perusopinnot. Samalla tein töitä aluksi eräällä tutkimushaastattelu-firmalla ja loppukeväästä 2002 suoritin harjoitteluni Jyväskylän avoimen yliopiston kasvatustieteen ja aikuiskasvatuksen tiimissä, jossa jatkoin lopulta assistenttina aina alkuvuoteen 2004 saakka.  Lukuvuosi 2002-2003 vilahti taas minulle erittäin tärkeäksi muodostuneiden aikuiskouluttajan pedagogisten (APO-)opintojen parissa, vaikka samalla yritinkin myös edistää verkko-opetusta tutkailevaa graduani. 

Helmikuun 2004 lopussa pieni perheeni hyvästeli minulle syksystä 1995 eteenpäin hyvin rakkaaksi muodostuneen Jyväskylän, armaan opiskelukaupunkini.

Vinkit opintoihin ja työnhakuun

Tiedän että tämä oma kasvis-opiskelukertomukseni saattaa kuulostaa etenkin teistä tuoreista KM-opiskelijoista ”setämiehen tarinalta”, jolla ei ehkä tunnu edes olevan yhtymäkohtia nykyiseen todellisuutenne. Näin varmasti onkin ainakin siitä näkökulmasta, että vaiherikas opiskeluni ei täyttänyt edes silloin, puhumattakaan nyt, opiskeluaikojen suositeltuja aikastandardeja. Mutta vaikka kannustankin teitä nykyopiskelijoita minua suoraviivaisempaan opiskeluun, niin rohkaisen vilpittömästi teitä myös ottamaan opiskeluvuosistanne kaiken irti. Sillä nyt keski-ikäisenä saatan harmitella joitakin menneitä asioita, mutta sitä en koskaan, että vietin opiskeluvuoteni aktiivisesti ja sosiaalisesti. 

Olet sitten nuori tai jo aikuisopiskelija, niin tutustu sekä vuosikurssilaisiisi että myös laitoksenne ja tiedekuntanne eri vuosikurssien opiskelijoihin. Ota osaa ainejärjestöjen ja ylioppilaskunnan järjestämään toimintaan ja jos oikein innostut; niin mene näihin myös mukaan suunnittelemaan ja toteuttamaan juttuja. Hyödynnä yliopiston liikuntaetuja, harrasta, mene vaikka vaihtoon ja tutustu naapureihisi. Ole myös rohkea sivuaineratkaisujesi kanssa, mutta tee myös tarvittaessa valintoja. Et voi valita kerralla aivan kaikkea, mutta ei hätää, voit opiskella ja tehdä niitä muita asioita vielä myöhemminkin. Opiskelu kannattaa ja parhaimmillaan aktiivisen opiskelijaelämän kautta voit kehittää myös organisointi-, verkostoitumis- ja muita työelämätaitojasi. Mutta kaikkea ei voi suunnitella ja laskelmoida etukäteen, sillä hyvät asiat tapahtuvat usein vasta sitten, kun olet mennyt mukaan juttuihin.  

Älä ole tulevaisuudessa surullinen ja katkera siitä, että panostit vain opintojen tekniseen suorittamiseen, sillä parhaimmillaan vasta opiskeluvuodet muovaavat sinusta SINUT. 

Kun kysytään, niin sano kyllä, javisst ja yes!

---

Pekka Hytinkoski, pekka.hytinkoski@helsinki.fi 

https://researchportal.helsinki.fi/en/persons/pekka-hytinkoski

Titta Hyvärinen, suunnittelija ja palveluesimies (rekrytointi) Puolustusvoimien palvelukeskuksessa.

---

“Aikuiskasvatuksen professorina JYU:ssa meille opiskelijoille aloitusluentoa muinoin pitäneen Tapio Vahervan sanoin “opiskelu on elinkautista” ja sen kyllä allekirjoitan itsekin.”

---

Tie kasvatustieteisiin

Työskentelen Puolustusvoimien keskitetyssä rekrytoinnissa palveluesimiehenä ts. työnjohdollisena esimiehenä ja oma esihenkilöni, sektorimme johtaja on kasvatustieteen maisteri (eri yliopistosta). Itse olen kulkenut aika toisenlaisen tien eli olen toistaiseksi kasvatustieteen kandidaatti ja täydennän nyt lukiolaisen vanhempana ja kokopäivätyötä tekevänä tutkintoani maisteriksi. Välillä olen tosin ehtinyt opiskella Helsingissä johtamisen ja hallinnon puolelle Heliassa räätälöimäni tradenomin tutkinnon.

Opinnot

Yliopisto-opinnoissani olen keskittynyt kasvatustieteisiin ja psykologiaan ml. työ- ja organisaatiopsykologiaan, mutta sen lisäksi tosiaan olen opiskellut ammattikorkeakoulussa paljon johtamisen sekä hallinnon kursseja. Olen myös kouluttautunut koko työurani ajan osallistuen organisaatioiden sisäisiin valmennuksiin.

Työura

Oma reittini Puolustusvoimiin on edennyt eri organisaatioiden ja kaupunkien kautta. Olen toiminut mm. henkilöstön kehittäjänä eläkevakuutusyhtiö Ilmarisessa, henkilöstökonsulttina TE-palveluissa, globaalissa contact center -yrityksessä sekä Eilakaislalla.

Aikuiskasvatuksen professorina JYU:ssa meille opiskelijoille aloitusluentoa muinoin pitäneen Tapio Vahervan sanoin “opiskelu on elinkautista” ja sen kyllä allekirjoitan itsekin.

Vinkit opintoihin ja työnhakuun

En siis koe koulutuspolkuni vuoksi itse olevani paras mahdollinen uratarinan kirjoittaja, mutta voin viestiä Emileläisille, että Puolustusvoimat on valtion suurin virasto ja yli 12 000 tehtävästä kolmasosa eli n. 4000 on siviilitehtäviä. Siviileiltä ei edellytetä varusmiespalvelusta ja tuhansien siviilitehtävien joukkoon mahtuu myös KM-tutkinnon suorittaneille uramahdollisuuksia. Meillä KM voi työskennellä mm. henkilöstösuunnittelijana/-asiantuntijana, koulutussuunnittelijana, tutkijana, verkkopedagogiikkaan erikoistuneena osaajana ja on meillä KM myös yhden hallintoyksikön/joukko-osaston henkilöstöpäällikkönäkin. Mainitsemiani tehtäviä on ainakin Maanpuolustuskorkeakoulussa, puolustushaaraesikunnissa, meillä palvelukeskuksessa ja henkilöstöala, jossa on ainakin yksi henkilöstösuunnittelija, on jokaisessa yli 30 Puolustusvoimien hallintoyksikössä. Osassa viroista edellytetään ylempi korkeakoulututkinto (esimerkiksi tutkijan tai erikoistutkijan virkaan).

Toimimme eri puolilla maata ja jos työtehtävät Puolustusvoimissa kiinnostavat emileläisiä, kannattaa seurata valtion yhteistä valtiolle.fi -rekrytointijärjestelmää tai rakentaa sinne paikkavahti. Ja jos harjoittelu Puolustusvoimissa kiinnostaa, voi olla yhteydessä suoraan haluamaansa joukko-osastoon/hallintoyksikköön henkilöstöalalle (vaihteen p. 0299 800 kautta voi pyytää yhdistämään yksikön henkilöstöalalle).

Ja tiedoksi vielä, että valtiolla on muissakin virastoissa työmahdollisuuksia kasvatustieteilijöille esimerkiksi henkilöstö- ja koulutusalalla, joten tuota valtiolle.fi -järjestelmää kannattaa tuoda esiin. Tänäänkin siellä näkyi olevan koulutussuunnittelijan tuore hakuilmoitus.

Hyvää alkanutta vuotta ja olethan tarvittaessa yhteydessä!

---

puh. 0299 851 302

titta.hyvarinen@mil.fi

rekrytointi.pvpalvk@mil.fi

PVAH-osoite: PV_JL_PVPALVK_HENKPA_rekrytointipalvelut_henkilöstö

PL 77 (Länsikatu 15), 80101 Joensuu

Web puolustusvoimat.fi
FB facebook.com/pvrekry

Youtube youtube.com/puolustusvoimat
LinkedIn linkedin.com/company/finnish-defence-forces

Pirkko-Liisa Vesterinen, kasvatustieteen tohtori ja toimitusjohtaja (www.pmc-pima.fi)

---

“Kasvatustieteilijänä voi tehdä monenlaisia töitä. Täytyy vain uskaltaa heittäytyä!”

---

Tie kasvatustieteisiin

Tein 43 vuotisen työuran ja jäin eläkkeelle 65 vuotiaana. Ensimmäinen 8v työsarkani oli sairaanhoitajana. Opiskelin terveydenhoitajaksi, tein muutaman vuoden töitä ja jatkoin opintoja sairaanhoidonopettajaksi. Opettajaopinnoista innostuneena hakeuduin opiskelemaan kasvatustieteen maisteriksi ja koska opiskeluintoa riitti, jatkoin opintoja tohtoriksi.

Opinnot

Opintojeni ohella olin töissä ja tein valtavan määrän arvosanaopintoja, koska tarvitsin pohjatietoa lehtorin työhön Jyväskylän ammattikorkeakoulussa. Suoritin psykologiasta, eurooppatietoudesta ja erityispedagogiikasta cl (=aineopinnot), terveyskasvatuksesta, aikuiskasvatuksesta, gerontologiasta, hallintotieteistä perusopinnot (a). Lisäksi tein rehtoriopinnot Jyu rehtori-instituutissa, työnohjaajatutkinnon jne.

Työura

Kasvatustieteilijänä työni on ollut opetusta JAMKin (1988-2003) lisäksi MIF/JTO:ssa 2003-2015 työyhteisöjen kehittämistä ja johtamisen opettamista. Täytettyäni jo 60v, minua kehotettiin hakemaan Toivakan kunnanjohtajan virkaa. Niinpä hain ja 24 hakijan joukosta tulin valituksi. Viisi viimeistä työvuotta olin kunnanjohtajana.

Nykyään minulla on firma www.pmc-pima.fi , jonka kautta teen edelleen kehittämis- ja koulutushommia. Olen saanut olla mukana myös yliopistomaailmassa opettajana, kehittäjänä, tarkastajana sekä vastaväittelijänä useissa väitöskirjoissa

Vinkit opintoihin ja työnhakuun

Yllä olevalla selostuksella haluan osoittaa sen, että kasvatustieteilijänä voi tehdä monenlaisia töitä. Naisena ja jopa myös ikääntyneenä naisena olen saanut töitä. Täytyy vain uskaltaa heittäytyä!

Voin kertoa tarvittaessa lisää.

---

Pirkko-Liisa Vesterinen,

Kinkomaa

Siri Pekuri, asiakkuuspäällikkö Hämeen ammattikorkeakoulussa.

Valmistunut kasvatustieteen maisteriksi 1996.

---

“Olet tehnyt hyvän valinnan, koska tulet kehittymään jatkuvasti ja auttamaan siinä muita.”

---

Tie kasvatustieteisiin

Päädyin opiskelemaan suoraan lukiosta välivuosia pitämättä. Mietin erilaisia vaihtoehtoja ja vertailin pääsykoekirjoja. Kasvatustieteessä kiinnosti se, että se tuntui avaavan monia mahdollisuuksia.

Tein valinnan nopeasti ja tuuriakin on varmasti ollut mukana, koska se olisi voinut mennä myös pieleen noin vähäisellä harkinnalla. Toisaalta kun mitään elämäntyöllistä kutsumusta ei ollut, tämä oli hyvä vaihtoehto.

Opinnot

Kasvatustieteen lisäksi luin yhteiskuntapolitiikkaa, valtio-oppia, aikuiskasvatusta, psykologiaa ja yrityksen taloustiedettä. Opiskelin enemmän kuin tutkinto olisi edellyttänyt.

Vuonna 2018-19 palasin Jyväskylän yliopistoon tekemään APO-opinnot.

Työura

Työurani alussa työskentelin hetken työvoimatoimistossa. Sen jälkeen aloitin koulutussuunnittelijana Helsingin yliopistossa täydennyskoulutuksen puolella. Tämän jälkeen aloitin v. 2000 Hämeen ammattikorkeakoulussa, jonka jatkuvassa oppimisessa työskentelen edelleen. Ensin koulutussuunnittelijana, sitten työelämäpalvelupäällikkönä ja nykyisin asiakkuuspäällikkönä. Tehtävääni sisältyy vastuu teknologia- ja biotalousosaamisen täydennyskoulutuksesta. Toimenkuva sisältää esimiestyötä, asiakastyötä, erilaista hallinnollista ja myyntityötä, koulutusten suunnittelua ja rahoitusten hakua karkeasti määriteltynä.

Perheen kokonaistilanne ja puolison työpaikkavalinnat ovat toki osin vaikuttaneet työpaikkoihin, samaten halu palata lähemmäs kotiseutua omia vanhempia. Olen sekä aktiivisesti hakenut töitä että kysellyt oma-aloitteisesti työmahdollisuuksia. Työttömänä en ole ollut koko työurani aikana kuin viikon, sen sijaan perhesyistä olen ollut osan aikaa työelämän ulkopuolella.

Vinkit opintoihin ja työnhakuun

Itse olisin ehkä painottanut opintojani vielä enemmän markkinointiin ja taloustieteisiin, jos olisin ymmärtänyt miten keskeisessä roolissa ne tulevat olemaan töissäni. Mahdollisuudet ovat kuitenkin niin rajattomat, että kaukana kasvatustieteestä äkkiseltään olevatkin aineet voivat avata mahdollisuuksia. Erilaisia osaamispohjia tarvitaan.

Jos nyt tapaisit itsesi opintojen alussa, mitä sanoisit itsellesi?

Olet tehnyt hyvän valinnan, koska tulet kehittymään jatkuvasti ja auttamaan muita siinä. Työmahdollisuudet ovat hyvät, kun et liikaa rajaa sitä mitä haluaisit tehdä. Kaikki kokemus on arvokasta ja voi johtaa mielenkiintoisiin verkostoihin ja mahdollisuuksiin. Tässä työssä yleisestikin verkostoilla on korvaamaton merkitys.

Itse ehkä olisin rajannut jälkiviisaana aineiden lukumäärää, ja opiskellut sen sijaan tiettyjä aineita pidemmälle.

Veijo Turpeinen, KM 1996, KL 2003, KT 2009

---

“Selvitä erilaisia työnsaantimahdollisuuksia ja mitä pätevyysvaatimuksia työ tekijälleen asettaa.”

---

Tie kasvatustieteisiin

Olen pitkän linjan ammattilainen. Olen suorittanut ammatillisesta koulutuksesta (suoritus ja esimieskoulutus), ammatillisen opettajan pedagogiseen koulutukseen saakka. Toimin ammatillisena opettajana ja siitä looginen jatko oli hakeutua yliopistoon kasvatustieteellisiin opintoihin ensiksi Tampereen yliopistoon ja myöhemmin Jyväskylä yliopistoon.

Opinnot

Opiskelin pääaineena erityispedagogiikka aina lisensiaatin tutkintoon saakka. Muita opintoja psykologiasta, kasvatustieteestä ja aikuiskasvatustieteestä. Lisensiaatintutkinnon jälkeen vaihdoin aikuiskasvatustieteen pääaineeksi ja tein opinnot väitöskirjaan saakka.

Työura

Olen ammatilliselta peruskoulutukseltani kokki ja keittiömestari ja toiminut myös niissä tehtävissä alan yrityksissä. Ammatillisen opettajankoulutuksen jälkeen olen toiminut kokkien ja keittiömestareiden opettajana ravintolakoulussa ja aikuiskoulutuskeskuksessa.

Pedagogisten opintojen ja jälkeen minua pyydettiin opettajakorkeakouluun opettajaopiskelijoiden opettajaksi. Joka oli hyvä ratkaisu, koska se antoi hyvät mahdollisuudet jatkaa kasvatustieteen opintoja. Toimin opettajankoulutuksessa ammattipedagogiikan yliopettajan vuodesta 1987 lähtien aina siihen saakka, kunnes siirryin työelämän jälkeiseen aikaan, eläkeläiseksi 2014. Ja edelleen osaamistani kysytään lähinnä erityspedagogiikan alueelta, kuten oppimisvaikeudet ja opiskelijan ohjaaminen.

Ammatillinen opettajankoulutus on monialaista koulutusta. Eri alojen opettajien pätevyysvaatimusten mukaisesta pedagogisiin opintoihin hakeutuvalla tulee olla oman ammattialansa lain ja asetuksen mukainen pätevyys koulutuksen ja työkokemuksen suhteen. Ja tästä loogisena seurauksena oli se, että samassa opiskelijaryhmässä saattoi olla esimerkiksi restonomi, insinööri, teologi ja kasvatustieteen tohtori. 

Olen myös opettanut ryhmää, jossa kaikki opiskelijat olivat vähintään maisterintutkinnon suorittaneita. Yhteistä heille oli, että akateemisen työttömyyden seurauksena heillä ei ollut sillä hetkellä alansa töitä. Yhteistä heille oli myös se, että he halusivat pedagogisen koulutuksen, joka voisi varmistaa paremmat työnsaantimahdollisuudet jopa kotiseudulta. Ja tämän ryhmän opettamisesta heräsi monta käytännön vinkkiä yliopisto-opintojen suunnitteluun ja opiskelijan ohjaamiseen. Useamman opiskelijan kohdalla tuli esille, että niin sanotun pääaineen lisäksi muut opinnot eivät riittäneet kuin pääaineen opettajaksi. Useat opiskelijat toivat esille, että aineyhdistelmiä valitessa tuli valituksi niitä opintoja, joista sai melko nopeasti tutkinnon valmiiksi. He olisivat kaivanneet juuri noita vinkkejä ja ohjausta opintojensa suunnitteluun.

Vinkit opintoihin ja työnhakuun

Vinkiksi voisi sanoa, että se mitä aiot opiskella, niin selvitä erilaisia työnsaantimahdollisuuksia ja mitä pätevyysvaatimuksia työ tekijälleen asettaa. Ja jos aiot opettajaksi, niin katso mitä eri kouluasteilla opettajan kelpoisuusvaatimuksista sanotaan.

Esimerkiksi KM-tutkinto voi olla niin kapea, että muut opinnot eivät riitä muiden aineiden opettamiseen. Rinnalle tarvittaisiin vaikkapa psykologian cl, yhteiskuntatieteen cl ja niin edelleen. Useimmiten opettajan kelpoisuusvaatimuksissa mainitaan, että pääaineen lisäksi henkilöllä tulee olla arvosana opetettavassa aineessa.

Jos nyt tapaisit itsesi opintojen alussa, mitä sanoisit itsellesi?

Sanoisin, että olen tehnyt opintosuunnitelman harkitusti, järjellä ja viisaasti.

---

veijo.turpeinen@outlook.com

Sanni Leinonen, koulutus- ja työllisyyskoordinaattori Kalliolan Setlementti Ry:llä.

Valmistunut keväällä 2019.

---

“Paras vinkki on opiskella niitä aineita ja kursseja, jotka aidosti kiinnostavat.”

---

Tie kasvatustieteisiin

Opintoihin päädyin rehellisesti aivan sattumalta. Olin tehnyt välivuoden lukion jälkeen opettajan sijaisuuksia ja päätin hakea opettajaksi. Pääsykokeen jälkeen sain kutsun opettajakoulutuksen soveltuvuuskokeisiin Helsinkiin, mutta tuolloin oli käynyt jo selväksi, etten halua opettajaksi. Olin kuitenkin hakuvaiheessa laittanut mm. Jyväskylän yliopiston yleisen ja aikuiskasvatustieteen yhdeksi hakukohteeksi, koska niin pystyi tekemään. En muistanut tätä, joten oli aikamoinen yllätys, kun sain hyväksymiskirjeen Jyväskylän yliopistosta. Googlailin hetken, että mitä kaikkea tämä tutkinto mahdollistaa ja aika nopeasti tein päätöksen lähteä kokeilemaan miltä tuntuisi asua ja opiskella Jyväskylässä. Hetkeäkään en kadu päätöstä 😊

Opinnot

Opiskelin pääaineena aikuiskasvatustieteen, mikä ei hirveästi näkynyt muussa kuin tutkielmieni aiheissa. Pääasiassa kurssivalinnat tein kiinnostus edellä.

Sivuaineina minulla on markkinointi (pitkä sivuaine) ja psykologia (lyhyt). Lisäksi opiskelin erityispedagogiikkaa, henkilöstöjohtamista ja kauppaoikeutta. Melkein koko opiskeluajan pohdinnan jälkeen päätin tehdä myös aikuiskouluttajan pedagogiset opinnot (APO), koska kaipasin lopulta jotain ”pätevyyttä” muiden opintojen lisäksi. Tuosta aikuiskouluttajan pätevyydestä on ollut hyötyä kummankin valmistumiseni jälkeisen työpaikan saamisessa.

Työura

Opiskeluaikana tein töitä mm. leiriohjaajana, puhelinaspaa operaattorialalla ja olin useamman vuoden koru- ja kelloliikkeessä töissä. Kahden viikon kuluttua valmistumisestani hain ja vaihdoin ”oman alan töihin” työnhaunohjaajaksi. 

Työnhaunohjaajana ohjasin työnhakijoita erilaisissa työnhaun vaiheissa aina konkreettisesta työnhaun dokumenttien tekemisestä osaamisen tunnistamiseen. Työnkuvaan kuului erilaisten work shoppien, luentojen ja tapahtumien järjestäminen työnhakijoille sekä yksilöllinen ohjaus ja neuvonta. Tuohon työhön kuului myös paljon sosiaalityön tapaista työtä ja mietinkin usein, että sosiaalialan (esim. sosiaalityö) opinnoista olisi ollut hyötyä. 

Koronan takia poikkeustilassa siirtyivät työt verkkoon ja tällöin pääasiassa suunnittelin, kehitin ja pidin erilaisia webinaareja työnhaun teemoihin liittyen. Tuotin myös erilaisia perehdytys-, koulutus- ja sosiaalisen median materiaaleja esimerkiksi koulutusten markkinointiin. Suosittelenkin lämpimästi kaikille ainakin perustaitojen opettelemista erilaisista taitto- ja kuvankäsittelyohjelmista.

Työnhaunohjauksessa kiinnostukseni siirtyi selvästi enemmän suunnittelun ja koordinoinnin tehtäviä kohti, joten siirryin syksyllä 2020 nykyiselle työnantajalleni Kalliolan Setlementti Ry:lle koulutus- ja työllisyyskoordinaattoriksi. 

Koordinaattorina vastaan Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittaman jatkuvan oppimisen ja osaamisen kehittämisen hankkeen koordinoinnista. Tähän on sisältynyt mm. hankintoja, rekrytointia, markkinointia ja viestintää, verkostoyhteistyötä ja vaikka mitä muita käytännön asioita. Hankkeen lisäksi autan mm. uusien hankehakemuksien valmistelussa ja budjetoinnissa, koordinoin maahanmuuttajien luku- ja kirjoitustaidon koulutuksia sekä niiden asiakasohjausta ja kehitän yhteistyötä sekä sisäisesti eri yksiköiden välillä että ulkoisten verkostojen kanssa.

Vinkit opintoihin ja työnhakuun

En anna vinkkejä kurssivalintoihin, koska näen, että loppujen lopuksi työelämähyöty on koko tutkinnosta, ei niinkään sivuaineiden pituuksista tai varsinkaan yksittäisistä kursseista. Opiskeluaikana on kohtuullisen haastavaa ennustaa, mitkä yksittäiset kurssit olisivat merkittäviä juuri sinun tulevaisuutesi kannalta. Ehkä siksi paras vinkki on opiskella niitä aineita ja kursseja, jotka aidosti kiinnostavat. Pari muuta vinkkiä työelämänäkökulmasta:

1. Kannattaa opiskella esimerkiksi itsenäisesti erilaisia ohjelmistoja, joita todennäköisesti tarvitset työelämässä. Eri ohjelmistoihin löytyy paljon ”open source” -materiaaleja netistä, joilla voit opiskella käytännön taitoja. Vaikka ohjelmistojen käytön opettelu käykin meiltä kasvatustieteilijöiltä kätevästi, moni työnantaja ilahtuu ohjelmisto-osaamisesta tai ainakin auttavasta ymmärryksestä. Tällaisia voivat olla esimerkiksi markkinoinnin, taiton ja kuvankäsittelyn, CRM:n, prosessinhallinnan, taloushallinnan jne. ohjelmistot.
2. Vähän kulunut vinkki – mutta oikeasti – kasvata ja kerää verkostoja jo ENNEN kuin työnhaku tulee ajankohtaiseksi. Kehitä omaa henkilöbrändiäsi, osallistu sinua kiinnostaviin keskusteluihin, jaa vinkkejä ja osaamista tai ainakin seuraa alan keskustelua ja kiinnostavia henkilöitä. Todennäköisyydet ovat sen puolella, että löydät mielekkään ja kiinnostavan työn verkostojen kautta ennemmin kuin työpaikkailmoituksista.

Jos työnhaku valmistumisen jälkeen on hankalaa tai ei tuota tulosta, niin ota kaikki apu vastaan ja etsi itse tukea. Ja tee tämä mahdollisimman nopeasti. Mitä pidempään hakkaa työnhaun kanssa yksin päätä seinään, sitä isompi taakka siitä tulee itselle myös henkisesti. 

Jos kaipaat sparrailua esimerkiksi työnhakuun liittyen, laita ihmeessä viestiä LinkedIn:ssa!

Soila Lemmetty, tutkimuskoordinaattori ja tutkija Jyväskylän yliopiston Kauppakorkeakoulussa ja Kasvatustieteiden laitoksella, sekä osa-aikainen osaamisen kehittämisen asiantuntija Genelec Oy:ssä. 

Valmistunut kasvatustieteen maisteriksi 03/2016

---

“Kasvatustieteilijöitä tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa enemmän kuin koskaan aikaisemmin.”

---

Tie kasvatustieteisiin

Peruskoulun jälkeen suoritin kaksoistutkinnon ja valmistuin Jyväskylän ammattiopistosta ravintolakokiksi sekä ylioppilaaksi. Tein pari vuotta töitä ravintola-alalla, mutta en nähnyt sitä loppuelämäni ammattina. Opettajuus oli jollain tavalla aina kiehtonut ja pohdin mm. kotitalousopettajaksi kouluttautumista. Yliopistoon hakeutuminen tuntui kuitenkin kaukaiselta. Aloitin lopulta kasvatustieteen opinnot avoimessa yliopistossa ikään kuin kokeillakseni, miltä kasvatustieteet ja yliopisto-opiskelu tuntuu. Kiinnostuin välittömästi kasvatustieteestä tieteenä ja jatkoin perusopintojen jälkeen aineopintojen tekemistä ravintola-alan työn ohessa. Kun olin suorittanut riittävästi opintopisteitä riittävän hyvillä arvosanoilla, pääsin avoimen yliopiston väylän kautta tutkinto-opiskelijaksi vuonna 2012. Valmistuin kasvatustieteen kandidaatiksi joulukuussa 2013 ja maisteriksi maaliskuussa 2016. 

Opinnot

Kandivaiheessa pääaineeni oli kasvatustiede ja sivuaineena erityispedagogiikka. Maisterivaiheessa syvennyin aikuiskasvatustieteeseen. Lisäksi opiskelin psykologian perusopinnot ja henkilöstöjohtamisen perusopinnot. Maisteritutkinnon lisäksi suoritin APO-opinnot ja sain pedagogisen pätevyyden. Kandidaatin tutkielmassa tarkastelin kehitysvammaisten nuorten aikuistumista ja työelämään siirtymistä. Gradussani tutkin työssä oppimisen ja dialogisen johtajuuden rakentumista teknologiaorganisaatiossa. Jatkoin tohtoriopintoihin ja väitöskirjani käsitteli itseohjautuvaa työssä oppimista teknologia-alan työssä.

Työura

Kandi- ja maisteriopintojen ohella työskentelin osittain vielä ravintola-alalla. Lisäksi tein luokanopettajan ja lastenohjaajan sijaisuuksia ja toimin välillä osa-aikaisena lasten aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajana sekä nuoriso-ohjaajana. Päädyin kasvatusalan tehtäviin ottamalla yhteyttä suoraan päiväkoteihin / kouluihin / kuntiin ja ilmoittamalla kiinnostuksestani toimia sijaisena. Kaikenlainen työkokemus on ollut eduksi!

Valmistumiseni jälkeen olen työskennellyt koulutussuunnittelijana Jyväskylän avoimessa yliopistossa sekä Koulutusjohtamisen instituutissa. Tein maisterivaiheen harjoittelun avoimeen yliopistoon, joten minulle tarjottiin sieltä määräaikaista työtä valmistumisen jälkeen. Koulutusjohtamisen instituutissa avautui suunnittelijan sijaisuus samaan aikaan kun työsuhteeni avoimessa oli loppumaisillaan, joten työllistyin instituuttiin sitä kautta. Viime vuodet olen toiminut projektitutkijana ja väitöskirjatutkijana (tohtorikoulutuksen aikana). Tein graduni erään työelämän tutkimushankkeen puitteissa, jonka lisäksi myös väitöskirjani nivoutui kasvatustieteen laitoksen tutkimushankkeisiin. Sitä kautta sain projektitutkijan työn laitoksella. Väitöksen jälkeen olin hetken yliopiston opettajana Kasvatustieteiden laitoksella ja tällä hetkellä työskentelen tutkimuskoordinaattorina ja tutkijana Jyväskylän yliopiston Kauppakorkeakoulussa sekä Kasvatustieteiden laitoksella. Toimin myös osa-aikaisena osaamisen kehittämisen asiantuntijana Genelec Oy:ssä. 

Vinkit opintoihin ja työnhakuun

Piilotyöpaikkoja on nykyään todella paljon, joten kannattaa olla rohkea ja laittaa viestiä kiinnostaviin yrityksiin / organisaatioihin sen lisäksi, että hakee ns. virallisia reittejä pitkin työpaikkoja. Maisterivaiheen harjoittelu on hyvä ponnahduslauta työelämään, joten harjoittelupaikkaa kannattaa miettiä tarkkaan siitä näkökulmasta, mikä kiinnostaa itseä eniten. Myös graduaiheen valinnassa kannattaa jo pohtia omaa tulevaisuutta. Kurssivalintojen osalta on hyvä miettiä, minkälaisilla valinnoilla muodostat tutkinnostasi parhaan mahdollisen, omaa kiinnostustasi vastaavan kokonaisuuden? Mikään sivuaine tai kurssi ei ole huono vaihtoehto, kaikki riippuu omasta kiinnostuksesta. Aikuiskasvatustieteilijälle suosittelisin henkilöstöjohtamista / johtamista / liiketoimintaosaamista, sosiologiaa tai psykologiaa. Kielitaitoa ja monikulttuurisuutta tarvitaan työelämässä yhä enemmän. Myös viestintä on tärkeää yleisosaamista. APO-opinnot antavat tosi hyvän pohjan kaikenlaisiin ohjaus- ja opetustehtäviin. 

Jos nyt tapaisit itsesi opintojen alussa, mitä sanoisit itsellesi?

Luota siihen, että oma polku ja paikka löytyy kyllä. Käytä enemmän aikaa sisältöjen ajatteluun, mielenkiintoisiin keskusteluihin ja yhteiskunnan kriittiseen tutkailuun. Älä tuhlaa liikaa aikaa sen murehtimiseen ”mikä minusta tulee vai tuleeko minusta mitään”. Aseta kasvatustieteilijän lasit silmille ja anna mennä.  Kasvatustieteilijöitä tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa enemmän kuin koskaan aikaisemmin.