Moni asia jakaa ihmisten mielipiteet kahtia. On niitä, jotka rakastavat liikuntaa ja niitä ketkä vihaavat sitä koko sydämestään. On se ihmisryhmä, joka lähtee hymyillen töihin kohti uusia haasteita ja sitten ne, jotka maanantaina odottavat jo perjantaita kuin kuuta nousevaa. Ananas kuuluu pizzaan, kinkku juuston alle ja niin edelleen. Samalla tavoin yliopisto jakaa ihmisten mielipiteet. On heitä, jotka kuvittelevat, että tänne pääsee opiskelemaan, vain ne kaikista fiksuimmat ja lahjakkaimmat yksilöt. Sisäänpääsyyn vaaditaan satojen eurojen valmennuskurssi ja kuuden laudaturin paperit. Sitten on heitä, jotka pitävät yliopistoa kuuden vuoden biletyspaikkana, missä juomat menevät valtion piikkiin. Luentoja on sen pari kertaa kuukaudessa, bileitä kerkeää olla parikymmentä kertaa.
Mitä ajatteli tyttö pienestä lukiosta vuosi sitten yliopistosta? Jyväskylästä? Tai aikuiskasvatustieteestä? Viikko ennen hakuajan alkamista en ollut todellakaan varma, mitä haluaisin opiskella tai tehdä, sitten isona. Lukion alussa olin miettinyt psykologin ammattia, se tuntui kuitenkin itselle henkisesti liian raskaalta. Mitäpä, jos alkaisinkin lukemaan logopediaa, puheterapeuttina pystyisin myös auttamaan ihmisiä. Toisaalta terveystieto oli aina ollut lempiaineeni.. Mieli sekaisena aloin käymään läpi eri aloja ja tein ammatinvalintatestejä. Useammasta testistä tuli vastaan henkilöstöpäällikkö. Ammatti kuulosti kiinnostavalta, mutta kiinnostus kauppakorkeaa kohtaa ei ollut ihan yhtä huipussaan. Ja sitten tuli vastaan pelastus: Aikuiskasvatustiede, ja mikä parasta, sitä pystyisi opiskella vielä Jyväskylässä!!
Vastaus otsikon kysymykseen ei, minusta ei tule opettajaa, vaikka se monen mielestä tuntuukin olevan ainut ammatti mihin kasvatusalalta voi valmistua. Kasvatustieteiden, psykologian ja henkilöstöjohtamisen opintoja suorittamalla toivottavasti joku päivä olen henkilöstöpäällikkö. Noin puolet opinnoista koostuu kasvatustieteistä ja loput opintopisteet kokoat mieleisistä aineista. Joistain tulee kyllä aineenopettajia, jotkut opiskelevat erityispedagogiaa, toiset media-alaa. Meistä fukseista moni opiskelee myös kieliä esimerkiksi espanjaa, viittomakieltä ja englantia. Täällä pystyy opiskelemaan myös muun muassa terveystieteitä, opetushallintoa tai vaikkapa kestävää kehitystä. Aineiden kirjo on laaja, joten varmasti löydät ne just sulle oikeat!
Fuksivuosi starttasi elokuun lopulla ja olin lukion penkiltä hypänneenä, täysin vakuuttunut, että kaikki muut ovat vähintään 25- vuotiaita ja suurimmalla osalla on varmaan perhe jo kasassa. No se mielikuva muuttui jo ensimmäisellä kerralla, kun sain nähdä ”luokkakaverini”. Meitä oli muitakin 19- vuotiaita joukossa ja sitten oli heitä, joilla oli elämänkokemusta karttunut jo useammalta vuodelta. Mutta entä sitten? Kaikki tulee keskenään toimeen ja rehellisesti sanottuna en todellakaan muista tarkalleen, minkä ikäinen kukakin on. Me opiskellaan samaa alaa ja meillä on kasassa huikea porukka. Tässä vaiheessa olisi varmasti hyvä kiittää meidän ihania ja auttavaisia tutoreita, joiden ansiosta saatiin nauttia useista tapahtumista ja tutustumisilloista. Muutenkin tutoreilta on ollut helppo kysyä apua kaikkiin kouluun liittyvissä ongelmissa ja heille on ollut helppo jutella kyllä kaikesta muustakin <3
Fuksivuoteni alkaa olla lopuillaan ja on monia unohtumattomia hetkiä takana. Päällimmäisenä tulee mieleen fuksiaiset, jotka olivat ihan superhauskat ja hei meidän joukkue voitti ne!! Pikkujoulut järkättiin Las Vegas -teemalla, joissa pääsi entistä paremmin tutustumaan myös ainejärjestömme muihin opiskelijoihin. Meillä on pienehkö ainejärjestö ja varmasti osittain tästä johtuen kaikkiin tapahtumiin on kiva mennä, koska kasvot tulevat nopeasti tutuiksi. Moniin tapahtumiin ei ole yksinkertaisesti kerennyt mukaan, mutta onneksi niitä tulee uudelleen!
Yliopistosta ja Jyväskylästä saisi tehtyä kokonaan erilliset postaukset. Lyhykäisyydessään Jyväskylä kaikkine mäkineen on ollut ihana ja kaunis kaupunki ja olen 100% tyytyväinen siihen, että (hetken mielijohteesta) päätin hakea juuri tänne. Yliopistoon pääsyyn ei vaadita ällän papereita, mutta ei tämä myöskään pelkkää juhlintaa ole. Paljon on itsestä kiinni. Siitä, miten osaat aikatauluttaa töitäsi, menetkö luennolle vai katsotko sen kotoa, miten ryhmän aikataulut saadaan sovitettua yhteen jne.
Jos sä päätät, että pääset sisään, sä myös pääset. Tee se päätös ja liity maailman parhaaseen porkkanaperheeseen mukaan!
Terkuin Rebekka
P.S Jos on kysymyksiä tästä alasta, yliopistosta tms. niin pistäkää rohkeesti viestiä
Kirjoittaja on Emile ry:n vuoden fuksi 2017
Yhteishaku on nyt käynnissä. Hae joukkoomme kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen opiskelijaksi tästä!